Viinin myyntiä selvitetty riittävästi, nyt on päätösten aika
Uusin selvitys viinien vähittäismyynnin vapauttamisesta on päivittäistavarakaupan näkökulmasta myönteinen. Myyntikanavien vertailusta olisi kuitenkin vihdoin siirryttävä seuraavalle tasolle. Päivittäistavarakaupan mielestä kilpailua tulee avata muun Euroopan malliin.
Selvityshenkilö Antti Neimala selvitti sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta vaihtoehtoja viinien vähittäismyynnin vapauttamiseksi. Selvityksessä päädyttiin esittämään kolme mallia tai niiden yhdistelmiä: viinien vähittäismyynnin salliminen päivittäistavarakaupoissa, viinien vähittäismyynnin salliminen anniskeluluvan yhteydessä ravintoloissa tai viinien erikoisliikkeiden perustamisen salliminen.
Uudistuksen myönteisiä vaikutuksia olisi kuluttajien valinnanvapauden lisääntyminen, kun viinejä olisi laajemmin saatavilla, valikoimat laajenisivat ja viinit voisi ostaa vaivattomasti ruokaostosten yhteydessä. Myös hinnat laskisivat jonkin verran. Myynnin vapauttaminen lisäisi kilpailua ja laajentaisi elinkeinovapautta.
– Viinin myynnin vapauttamista on nyt selvitetty perin pohjin. Sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston että selvityshenkilö Neimalan raportit puhuvat selkeästi sen puolesta, että suomalainen kuluttaja hyötyisi uudistuksesta, Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Tuula Loikkanen sanoo.
Eteenpäin myyntikanavakeskustelusta
Alkoholijuomien myyntikanavien paremmuusvertailun sijaan myyntiä pitäisi tarkastella laaja-alaisemmin. PTY:n mielestä kilpailua pitää avata kaikille toimijoille muun Euroopan tavoin.
– Mielestämme ravintolat, pienpanimot, erikoisliikkeet ja päivittäistavarakaupan toimijat tulisi asettaa samalle viivalle ja ottaa huomioon vaikutukset myös muihin elinkeinoihin. Kaikki kilpailua avaavat toimet ovat hyväksi, Loikkanen painottaa.
Yksi selvityksen ehdotuksista, viinien myynnin salliminen vain erikoisliikkeissä, herättää kysymyksiä. Ruokakauppaverkosto kattaa nyt koko maan, ja viinien myynti ruokakaupoissa parantaisi markkinaehtoisesti haja-asutusalueiden ruokakauppojen kannattavuutta ja kilpailukykyä ja turvaisi koko maan kattavan myymäläverkoston säilymistä.
– Mitä lisäarvoa viinien myynnin laajentaminen ainoastaan erikoisliikkeisiin toisi kuluttajalle ja kuka perustaisi liikkeet suurten kaupunkien keskustojen ulkopuolelle, saati haja-asutusalueille, vieläpä kannattavasti? Päivittäistavarakaupalla on jo pitkä historia alkoholin vähittäismyynnistä ja toimivat ikärajavalvonnan prosessit. Sitä ei pidä sulkea ulos kevein perustein, Loikkanen huomauttaa.
Selvityksessä nostetaan esiin myös niin sanottu shop-in-shop-järjestely, jossa alkoholin myyntialue kaupassa rajattaisiin selvästi. Tällainen järjestely rasittaisi etenkin pieniä päivittäistavarakaupan toimijoita ja voisi jopa estää viinin myyntimahdollisuudet pienemmissä kaupoissa, joille lisämyynti olisi kaikkein tärkeintä.
– Olisi hyvä miettiä erilaisia myyntimalleja eri kokoisille toimijoille eikä yrittää sovittaa kaikkia samaan muottiin, Loikkanen sanoo.
Alkon osuus Suomessa kulutetusta alkoholista on noin 30 prosenttia, joten kansanterveydellistä perustetta monopolille ei voi enää sanoa olevan. Alkon vastaus Neimalan selvitykseen olikin ehdotus sen omien aukioloaikojen lisäämisestä.
– On erikoista, että Alko korostaa alkoholihaittojen kasvua myyntikanavien laajentuessa. Samanaikaisesti sille kuitenkin sopisivat hyvin alkoholin, myös väkevien juomien, kotiinkanto ja omien myyntiaikojen pidentäminen, Loikkanen kummastelee.