Elintarvikeketjun sääntely ajautumassa hakoteille – kenen etua ajetaan?

Päivittäistavarakauppa ry pitää tärkeänä, että ruokaketjun sopimussuhteissa ja lainsäädännössä huomioidaan pienet yritykset ja tasapainotetaan toimijoiden välistä neuvotteluvoiman epäsuhtaa. PTY katsoo kuitenkin, että maa- ja metsätalousministeriön esitys elintarvikemarkkinalain muutokseksi on puutteellisesti valmisteltu ja vaikutuksiltaan ongelmallinen koko suomalaisen ruokaketjun toimivuuden kannalta.

Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee muutoksia elintarvikemarkkinalakiin, joka koskee elinkeinonharjoittajien välisiä, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kauppaa koskevia sopimuksia ja käytäntöjä. Lakiluonnoksessa on huomattavia heikkouksia eivätkä siinä esitetyt keinot paranna ruokaketjun toimivuutta tai heikomman osapuolen asemaa – päinvastoin.

Miksi Suomen lakia kirjoitetaan uusiksi odottamatta EU:sta tulossa olevia vaatimuksia?

Vuonna 2019 voimaan tullutta elintarvikemarkkinalakia on muutettu jo kuusi kertaa, mutta muutosten toimivuutta ei ole seurattu eikä arvioitu. Kun Suomi taas uudistaa lakia, EU valmistelee samanaikaisesti päivitystä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevaan UTP-direktiiviin, johon Suomen lainsäädäntö pohjautuu.

– Hallitusohjelman mukaan EU-sääntelyn ylittäviä tiukennuksia ei tulisi tehdä. Uuden sääntelyn sijaan nyt pitäisi tehdä vaikutusarviointeja, tehostaa valvontaa ja odottaa direktiivin päivitystä seuraavan lakimuutoksen pohjaksi, kuten Ruotsissa on päätetty tehdä, Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Tuula Loikkanen sanoo.

Miksi suositaan ulkomaista suomalaisen kustannuksella?

Esitetyt muutokset lisäisivät ruokaketjun toimijoiden kustannuksia merkittävästi, mikä heijastuisi vääjäämättä kuluttajahintoihin. Kaupan omille merkeille esitetyt rajoitukset ja raskas dokumentointi, muun muassa tietopyyntöjen erityinen perusteluvelvollisuus, kasvattaisivat yritysten hallinnollista taakkaa, hankaloittaisivat sopimusneuvotteluita ja kannustaisivat jopa hankkimaan tuotteita ulkomailta.

Merkillepantavaa on, että muutokset olisivat kansallisia tiukennuksia ja kiristäisivät sääntelyä käytännössä vain Suomessa toimivissa yrityksissä. Kansainväliset toimijat voisivat jatkaa toimintaansa ilman vastaavia velvoitteita. Tämä heikentäisi kotimaisen alkutuotannon, elintarviketeollisuuden ja kaupan asemaa suhteessa ulkomaisiin kilpailijoihin.

– Miksi Suomi haluaa luoda kansallista lisäsääntelyä, joka kasvattaa yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia, käytännössä suosii ulkomaisia yrityksiä kotimaisten kustannuksella, ja kannustaa näin ostamaan ulkomailta? Toimimme globaalissa toimintaympäristössä eikä Suomen kaltaisen pienen markkina-alueen tulisi tehdä ratkaisuja kansainvälisistä hankintamarkkinoista erillään, Päivittäistavarakauppa ry:n johtava asiantuntija Tea Taivalkoski kummastelee.

Miksi kuluttaja päätyy maksumieheksi?

Lakiluonnoksen ongelmallisimpia kohtia on kaupan omille merkeille esitetty sääntely. Ehdotus pyrkii rajoittamaan niitä tavalla, joka käytännössä kaventaisi kaupan yritysten mahdollisuuksia harjoittaa liiketoimintaansa ja tarjota kuluttajille edullisia vaihtoehtoja.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on useissa yhteyksissä todennut, että kaupan omat merkit lisäävät kilpailua ja alentavat kuluttajahintoja. Nyt ehdotettu sääntely toimisi päinvastoin: omia merkkejä koskevat kiellot ja rajoitukset lisäisivät markkinoille tulon esteitä, vahvistaisivat kansainvälisten brändien neuvotteluvoimaa, supistaisivat valikoimaa ja vähentäisivät hintakilpailua johtaen jopa hintojen nousuun.

– Kaupan omille merkeille kaavailtu sääntely, esimerkiksi hyllysijoitteluun tai markkinointiin puuttuminen, on täysin poikkeuksellista. Omat merkit ovat laillisia, yleisesti hyväksyttyjä ja kuluttajien suosimia tuotteita, jotka tuotetaan yhteistyössä elintarviketeollisuuden kanssa. Niiden osuus koko päivittäistavaramyynnistä on Suomessa vieläpä kansainvälisesti ottaen varsin maltillinen, Taivalkoski huomauttaa.

Miksi ei käytetä jo olemassa olevia valvonnan keinoja?

Ennen uuden sääntelyn luomista tulisi varmistaa, että olemassa olevat keinot on otettu käyttöön. Elintarvikemarkkinavaltuutetulla on laajat toimivaltuudet valvoa epäreiluja käytäntöjä, sopimusehtoja ja liikesalaisuuksien väärinkäyttöä. Keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa anonyymit ilmoitukset, valtuutetun oma-aloitteinen tutkinta sekä mahdollisuus puuttua väitettyihin kostotoimiin ja liikesalaisuuksien loukkauksiin. Valtuutuksia on vieläpä laajennettu tämän vuoden alusta.

– Väitettyihin ongelmiin on jo olemassa valvontakeinot, niitä ei vain käytetä. Valvonnan tehostaminen olisi ensisijainen ratkaisu. Kauppa on valmis auttamaan elintarvikemarkkinavaltuutettua löytämään ruokaketjun kipupisteet ja ratkaisemaan niistä aiheutuvat haasteet, Loikkanen tähdentää.