Esitys elintarvikemarkkinalain muutoksista täsmentyi, mutta vaikutukset yhä epäselvät

Hallituksen esitys elintarvikemarkkinalain muuttamiseksi uhkaa heikentää kotimaisten yritysten kilpailukykyä ja suosii ulkomaisia suurbrändejä suomalaisen tuotannon kustannuksella. Kyseessä on jo seitsemäs muutos lakiin sen voimaantulon vuoden 2019 alusta jälkeen, mutta vieläkään ei ole esitetty näyttöä siitä, että sääntely olisi parantanut alkutuottajan asemaa. Myöskään muutoksen vaikutuksia ei ole arvioitu kattavasti.

Hallitus antoi tänään eduskunnalle pitkään odotetun esityksensä elintarvikemarkkinalain muutoksista. Runsaan kritiikin seurauksena hallitus on täsmentänyt muun muassa kaupan omiin merkkeihin liittyvää tekstiä niin, ettei sääntely puutu tuotteiden hinnoitteluun, myyntiin tai valmistukseen eikä rajoita omien merkkien määrää. Tästä huolimatta private label -pykälän ongelma säilyy: on epäselvää, miten tuotteita saa sijoittaa hyllyyn ja miten erilaiset tuotteet huomioidaan menekinedistämisessä. Samoin muiden pykälien epäselvyys tulee tuomaan epävarmuutta toimijoille.

Alkutuottajan hyöty jää edelleen epäselväksi

Esityksen keskeisen tavoitteen saavuttaminen – alkutuottajan aseman parantaminen – jää näillä keinoin epäselväksi. Alkutuottajan sopimuskumppani on elintarviketeollisuus, eikä kaupalla ole näkyvyyttä näiden välisiin sopimuksiin. Nyt kaupan velvoitteita lisätään ilman, että on osoitettu, miten se parantaisi alkutuottajan asemaa tai tälle maksettua hintaa.

– On vaikea nähdä, miten kaupan hallinnollisen taakan kasvattaminen siirtäisi tuloja alkutuottajalle. Riskinä on, että kustannukset kasvavat, mutta hyödyt jäävät syntymättä, Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Tuula Loikkanen sanoo.

Vaikutukset näkyvät myös kuluttajalle

Lainvalmistelun yhteydessä on pyritty antamaan kuva, ettei lailla olisi vaikutuksia kuluttajiin, mutta niitä syntyy väistämättä. Edullisemmat, usein kotimaassa valmistetut vaihtoehdot ovat monelle kuluttajalle keskeinen keino hallita arjen ruokakustannuksia.

Kun kilpailua käytännössä rajoitetaan ja kaupan mahdollisuuksia optimoida valikoimaa ja esillepanoa kavennetaan, hintapaine kasvaa ja valikoima supistuu. Lisäksi epävarmuus sääntelyn tulkinnasta voi johtaa varovaisuuteen: kauppa ei välttämättä uskalla nostaa esiin uusia tai edullisempia kotimaisia vaihtoehtoja, mikä vähentää innovaatioita ja hidastaa uusien tuotteiden tuloa markkinoille.

Sääntely uhkaa elinkeinovapautta ja omaisuudensuojaa

Epäselvä sääntely voi johtaa arjessa hankaliin ja jopa absurdeihin tilanteisiin. Jokainen hyllyratkaisu ja kampanja voi jatkossa edellyttää tulkintaa siitä, missä kulkee sallitun ja kielletyn raja.

– Pitääkö esimerkiksi kotimaisen Pirkka Colan näkyvyyttä arvioida suhteessa Coca-Colaan? Voiko kampanjassa korostaa kotimaista private label -vaihtoehtoa, vai pitääkö tasapuolisuuden nimissä antaa vastaava näkyvyys myös kansainväliselle toimijalle? Eikö kotimaisesta kaurasta Suomessa valmistettu välipalakeksi voi saada hyvää hyllypaikkaa ilman, että mietitään Nestlén välipalapatukan etua, Loikkanen pohtii.

– Viranomaiselle annetaan laaja tulkintavalta arvioida, onko kauppa “suosinut” tiettyä tuotetta tai ottanut “riittävästi huomioon” toisen toimijan edut. Epämääräiset käsitteet jättävät liikaa tulkinnanvaraa ja samalla puututaan suoraan yritysten elinkeinovapauteen, Loikkanen jatkaa.

Vaikutusarviointi on tekemättä ja EU-ulottuvuus selvittämättä

Päivittäistavarakauppa pitää lain valmistelua puutteellisena. Vaikutusarviointia ei ole tehty, eikä esityksessä ole tarkasteltu riittävästi sen vaikutuksia rajat ylittävään kauppaan tai kilpailuun EU:n sisämarkkinoilla.

– Esitys tulisi viedä EU:n TRIS-menettelyyn, jossa arvioidaan, luoko se esteitä sisämarkkinoille ja heikentääkö se yritysten kilpailukykyä, Päivittäistavarakauppa ry:n johtava asiantuntija Tea Taivalkoski sanoo.

Elintarvikemarkkinoita säännellään jo nykyisellään kattavasti, ja epäkohtiin voidaan puuttua olemassa olevilla keinoilla. Tästä huolimatta sääntelyä lisätään. Useat viranomaiset ovat kiinnittäneet huomion tähän puutteeseen.

– Elintarvikemarkkinavaltuutettu ei ole antanut yhtään ratkaisua lain rikkomisesta. Olisiko toimiva valvonta parempi ratkaisu kuin jatkuva uusien sääntöjen luominen, Taivalkoski kysyy.

Sääntely on myös omiaan lisäämään byrokratiaa ja ohjaamaan hankintoja ulkomaille. Esitys koskee käytännössä vain Suomen lain alaisia sopimuksia, mikä asettaa kotimaiset ja ulkomaiset toimijat eri asemaan.

Mihin suuntaan ruokaketjua halutaan kehittää?

Esitys herättää kysymyksen suomalaisen ruokaketjun tulevaisuudesta: vahvistetaanko sääntelyllä kotimaista tuotantoa ja kilpailua vai tehdäänkö siitä tahattomasti entistä vaikeampaa suomalaisille toimijoille.

Suomen kotimarkkina on pieni, eikä alkutuotannon tai elintarviketeollisuuden kannattavuutta voida pitkällä aikavälillä rakentaa vain sen varaan, mitä kaupparyhmät Suomessa ostavat. Jos suomalaiset tuotteet eivät pärjää kansainvälisillä markkinoilla, ratkaisu ei löydy kotimaista sääntelyä kiristämällä. Liika sääntely voi päinvastoin kaventaa valikoimaa ja heikentää kilpailua – ilman että alkutuottajan asema kohenee. Kestävämpi tie löytyy jalostusarvon lisäämisestä ja viennin kehittämisestä, ei sääntelyn kiristämisestä kotimaassa.