Ruokaviraston ohjeluonnos Elintarvikealan toimijoiden omavalvontajärjestelmät ja niiden valvonta

Ruokavirasto on pyytänyt Päivittäistavarakauppa ry:ltä (PTY) lausuntoa Ruokaviraston ohjeluonnoksesta Elintarvikealan toimijoiden omavalvontajärjestelmät ja niiden valvonta. PTY kiittää ja lausuu seuraavaa:

Yleistä
On hyvä, että vanhojen ohjeiden määrä on saatu pienennettyä yhdistämällä niitä yhdeksi uudeksi ohjeeksi. Toisaalta näemme, että uusi ohje on tarpeettoman pitkä ja sisältää paljon yksityiskohtaista asiaa, joita on vaikea yhdistää nimenomaan rekisteröityneisiin elintarvikehuoneistoihin. Näemme, että käytännön kannalta olisi parempi, että ohjeet jaettaisiin erikseen rekisteröidyille ja hyväksytyille huoneistoille. Tästä ohjeluonnoksesta on hyvin vaikeaa poimia ja tulkita, mitkä kohdat koskevat rekisteröityjä huoneistoja. Vaarana on lisäksi se, että tarkastajat tulkitsevat ohjetta tiukemmin ja vaativat rekisteröidyiltä huoneistoilta sellaisia asioita, jotka on tarkoitettu hyväksytyille elintarvikehuoneistoille.

3 Elintarviketurvallisuuskulttuuri
Elintarviketurvallisuuskulttuurin merkitys on tunnistettu ohjeluonnoksessa hyvin. Kohdasta puuttuu kuitenkin selkeä ohjeistus, miten toimijan tulee toimia saavuttaakseen riittävän hyvän elintarviketurvallisuuskulttuurin. Myöskään elintarviketurvallisuuskulttuurin valvontaa ei kuvata ollenkaan, vaan ohjeluonnoksessa todetaan, että elintarviketurvallisuuskulttuuria tullaan arvioimaan ja valvomaan sitä varten tehtävän Oiva-ohjeen mukaan.

Näemme, että ohjeluonnoksessa olisi olennaista kuvata kohdan valvontaa. Pidämme tärkeänä, että arviointikriteerien ja -menetelmien tulee olla selkeitä, objektiivisia ja ennakoitavia. Pidämme myös erittäin tärkeänä, että Ruokavirasto lähettää Oiva-ohjeet olennaisille tahoille lausuttavaksi, toisin kuin nyt tämän Oiva-ohjeen kanssa on ilmeisesti toimittu. Oiva-ohjeet olivat lausuttavana Ruokaviraston verkkosivuilla, mutta lausuntomahdollisuudesta ei tiedotettu toimijoita tai PTY:tä suoraan. Keskeneräisten arviointimallien käyttö valvonnassa ei ole tarkoituksenmukaista ja johtaa toimijoiden epäyhdenmukaiseen kohteluun. Toimijoiden on myös mahdotonta ennakoida valvontaa, jos sitä ei ole selkeästi avattu ohjeessa.

Ohjeluonnoksen kohdassa viitataan myös liitteenä olevaan kyselyyn arviointityökaluna. Ohjeluonnoksesta jää kuitenkin epäselväksi, onko tämä kysely osa Oiva-arviointia, vai onko sillä joku muu rooli toimijan valvonnassa. Millä laajuudella omavalvontajärjestelmän tarkastuksia sovellettaisiin esimerkiksi myymälässä, jossa on paistopiste, mutta ei käsitellä helposti pilaantuvia elintarvikkeita? Kuinka paljon joustoa tällaisen toiminnan arvioinnissa olisi? Jos myymälähenkilökunnalta kysellään kyselyn mukaan arviointia asteikolla 1-5, kuinka sitoutunut johto on elintarvikehygieniaan, voivat vastaukset olla kirjavia jo sillä perusteella, miten käsite johto ymmärretään. Esitämme siis, että ohjeessa tarkennetaan arvioinnin skaalattavuutta ja toteutustapaa.

Ohjeen kysely on myös hyvin pitkä ja laaja, ja sen läpikäyminen myymälässä tulee viemään huomattavasti myös myymälähenkilökunnan aikaa. Näemmekin siis erittäin tärkeänä, että kohdan valvonnassa noudatetaan ja tuodaan käytäntöön kohta valvonnassa tulee ottaa huomioon elintarvikeyrityksen koko ja toiminnan luonne, jotta valvonta säilyy järkevänä ja oikeasuhtaisena erikokoisille ja -tyyppisille toimijoille.

Kohdassa todetaan lisäksi, että elintarvikealan toimijalla tulee olla riittävät resurssit. Miten tämä käytännössä tullaan arvioimaan ja kuka määrittelee, mikä on riittävää? Esimerkiksi päivittäistavarakaupan alalla toimii pieniä myymälöitä, joissa kauppias/myymäläpäällikkö ei ole pelkästään johtajan asemassa, vaan tekee itse paljon työtä ”kaupan lattialla”. Miten tällaisessa tilanteessa määritetään riittävät resurssit?

Kohdassa todetaan myös, että kaikki työntekijät viestivät avoimesti ja selkeästi elintarviketurvallisuuteen liittyvistä asioista. PTY näkee asian kannatettavana, mutta asia on ilmaistu ohjeluonnoksessa yleisluontoisesti ja vaikeasti konkreettisesti tulkittavaksi. Ohjetta saataisiin paljon lyhyemmäksi, jos tekstit olisivat selkeämmin käskymuodossa.

3.1 Koulutus
Kohdassa todetaan, että toimijan on varmistettava, että henkilöstöllä on riittävä ammattitaito ja tieto tuotanto-, varastointi-, kuljetus- ja/tai jakeluprosessin mahdollisista tunnistetuista vaaroista ja kriittisistä pisteistä. Miten tämä todennetaan ja valvotaan? Onko esimerkiksi hygieniapassi riittävä koulutus myymälöissä työskenteleville? Näemme, että toisilta työntekijöiltä ja työssä oppiminen on erittäin merkittävässä roolissa kaupoissa, mutta sitä ei ohjeessa ole mainittu yhtenä vaihtoehtona. Esitämme sen lisäämistä ohjeeseen.

Kohdassa todetaan lisäksi, että koulutuksen rooli on entistäkin tärkeämpi hyvän elintarviketurvallisuuskulttuurin toteuttamisessa. Hyvä elintarviketurvallisuuskulttuuri voidaan usein saavuttaa parhaiten juuri koulutuksen avulla, ja sillä voidaan myös korjata epäkohtia, jotka on havaittu elintarviketurvallisuuskulttuurin arvioinnin yhteydessä. Mihin tämä kohta perustuu? Kohta on ilmaistu yleisluontoisesti ja se on vaikea tulkita konkreettisena toimintaohjeena.

5.2 Tukiohjelmien seuranta, validointi ja todentaminen
Kohdassa todetaan, että hankintasopimukset vaativat seurantaa, validointia ja todentamista. Miten odotetaan näiden tekemistä hankintasopimusten osalta tai miten hankintasopimuksien seurannan, validoinnin ja todentamisen valvonta toteutetaan?

7 Omavalvontajärjestelmien valvonta
Ohjeluonnoksessa käsitellään toimijan omavalvontajärjestelmän auditointia osana viranomaisvalvontaa. Luonnoksen perusteella tulevaisuuden auditointisuunnitelmat kuulostavat hyvin laajoilta. Myös tässä kohdassa on tärkeä suhteuttaa valvonta toimijan kokoon ja riskiluokkaan.

Sertifioidun elintarviketurvallisuusjärjestelmän auditointituloksien kerrotaan olevan huomioitu, kun viimeisestä tarkastettavan kohdan auditoinnista ei ole kulunut useita kuukausia. On huomioitava, että valvovan viranomaisen auditoinnin yhteensovittaminen ulkoisen auditoinnin läheisyyteen voi olla haastavaa, jos edes mahdollista. Näemme kuitenkin positiivisena, että sertifioidut elintarviketurvallisuusjärjestelmät otetaan huomioon valvonnassa.

Kunnioittavasti

Päivittäistavarakauppa ry

Anna Salminen
erityisasiantuntija