Blogi: Kauppa ei huvikseen myy eioota

Julkisuudessa on esitetty väitteitä, joiden mukaan kauppa pitäisi mieluummin jauhelihahyllyt tyhjillään kuin nostaisi hintoja. Eli jauhelihapula johtuisi ainakin osin kaupan omasta toiminnasta. Tällaiset väitteet eivät kestä tarkempaa tarkastelua.

Kaupan liiketoimintalogiikka on hyvin yksinkertainen: tuotteiden saatavuus ja myynti ovat elinehto. On vaikea kuvitella, että yksikään toimija jättäisi vapaaehtoisesti suosituimman lihatuotteensa pois, etenkin kun monen muun tuotteen hinnan nousu, vaikkapa kahvin tai appelsiinien, on hyväksytty osana normaalia markkinoiden toimintaa.

Jos naudanlihaa ei elintarviketeollisuuden varastoissa ole, eikä teollisuus pysty sitä tuottajilta hankkimaan, ei kaupan hinnankorotus yksin ratkaise saatavuusongelmaa. Monitahoinen ongelma vaatii monipuolista analyysiä.

Mistä jauheliha tulee?

Kun suomalaiset juovat vähemmän maitoa ja maitotiloja lopetetaan, se vaikuttaa yllättävästi myös naudan jauhelihan saatavuuteen. Suurin osa naudanlihasta syntyy maidontuotannon sivutuotteena. Maitotilojen lopettamisen myötä vähenee naudanlihan tarjonta.

Eläinten määrä on siis vähentynyt ja samanaikaisesti naudanlihan kysyntä poikkeuksellisesti kasvanut sekä Suomessa että kansainvälisillä markkinoilla.

Naudanlihan omavaraisuusaste on Suomessa hieman alle 90 prosenttia ja kulutuksen kotimaisuusaste hieman alle 80 prosenttia. Kotimaan tuotanto ei vastaa kysyntää ja naudanlihaa pitää tuoda ulkomailta. Tuontilihaa käytetään erityisesti elintarviketeollisuudessa ja ravintoloissa.

Minne jauheliha on kadonnut?

Pandemian aikana ja Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan naudanliha liikkui markkinoilla hitaasti. Arvokasta lihaa kertyi teollisuuden pakkasvarastoihin. Viime vuonna teollisuus halusi purkaa varastoja ja alkoi laskea hintaa, jolloin pystyttiin kampanjoimaan edullisemmalla naudan jauhelihalla. Viime vuodenvaihteen tienoilla liha äkkiä loppui, ja nyt kaikki menee, mikä tulee eikä riitäkään.

Alkuvuoden valikoimajaksoille kauppa hankki naudan jauhelihaa kuten ennenkin. Se osti suomalaisen ostoskorin hintakilpailtua perusraaka-ainetta volyymeillä, jotka sitoivat sekä teollisuutta että kauppaa. Kaupan osalta prosessissa ei ollut poikkeamaa.

Saatavuusongelmia ei ennakoitu eikä teollisuus niitä liputtanut. Jos teollisuus olisi varoittanut ongelmista ajoissa, kuukausia sitten, olisi kauppa voinut varautua tilanteeseen paremmin – tai ylipäätään. Teollisuuden ennusteet eivät nyt osuneet kohdalleen.

Voidaan myös kysyä, onko esimerkiksi valmisruokateollisuus siirtynyt ostamaan kotimaista naudanlihaa ulkomaisen lihan hinnan noustua? Kotimaisen naudanlihan tuotannon kannalta tämä olisi myönteinen asia, mutta olisi osaltaan varmasti vaikuttanut siihen, miten suomalaista jauhelihaa riittää tai ei riitä kuluttajille. Siirtymä on kuluttajalle näkymätön, mutta markkinoiden kannalta merkittävä.

Voiko hinnalla vaikuttaa?

Kaupan yritykset tekevät omat sopimuksensa elintarviketeollisuuden yritysten kanssa pitkällä aikavälillä. Jokainen yritys tekee omat hinnoittelupäätöksensä itse. Lihatalot tekevät vastaavasti omat sopimuksensa alkutuottajien, eli nautakarjan kasvattajien, kanssa.

Kauppa ei voi vaikuttaa teollisuuden ja alkutuotannon välisiin sopimussuhteisiin. Jos kauppa on nostanut lihataloille maksamiaan ostohintoja – kuten lehtitiedot kertovat – ei sillä kuitenkaan ole keinoja varmistaa, että hinnankorotus siirtyy edelleen tuottajalle.

Jauhelihan kuluttajahinnan korotus voisi jossain määrin hillitä kysyntää ja vähentää ylilyöntejä, kuten hamstrausta.  Tämäkään ei silti takaa, että tuottaja hyötyy tilanteesta, jos lihatalot eivät jaa hinnankorotusta eteenpäin alkutuotantoon.

Kuluttajakäyttäytyminen ohjaa koko ruokaketjun toimintaa

Kuluttaja viime kädessä päättää, mitä ostoskoriinsa poimii. Kun naudan jauhelihaa ei ole, koriin päätyy sikanautaa, kanaa tai kasviproteiinia. Kuluttajan ostopäätökset vaikuttavat lihamarkkinaan ja koko elintarvikeketjun toimintaan.

On epävarmaa, palaavatko kuluttajat myöhemmin naudanlihan pariin entiseen malliin. Muuttuva kysyntä ohjaa koko ketjua. Kauppa sopeutuu kysynnän muutoksiin ja hakee niihin ratkaisuja.

Kuluttajakäyttäytymisen muutos lisää epävarmuutta myös tuottajien näkökulmasta: uskaltaako investoida, jos kuluttajakäyttäytyminen muuttuukin pysyvästi? Pitkän tähtäimen investointipäätöksiä ei voi tehdä nykyhetken perusteella.

Opimmeko tästä jotain?

Kaupan yritykset ovat jo ryhtyneet toimiin. Neuvottelut elintarviketeollisuuden kanssa ovat olleet käynnissä jo pitkään ja tavoitteena on ollut löytää ratkaisu, jolla varmistetaan riittävä määrä laadukasta kotimaista naudan jauhelihaa myös jatkossa. Teollisuuden mukaan pikkuhiljaa aletaan saada ennustettu määrä jauhelihaa myyntiin, mutta kauppa ei pysty arvioimaan, milloin hyllysaatavuus palautuu ennalleen.

Jauhelihapula on muistutus siitä, että ruokaketju on haavoittuva. Pienikin muutos yhdessä kohdassa – maitotilojen lopetukset, vientipiikit tai sään ääri-ilmiöt – näkyy viiveellä kuluttajan lautasella.

On tärkeää pohtia, miten globaalit muutokset heijastuvat Suomen elintarvikemarkkinaan ja miten voimme niihin varautua. Tulevaisuudessa on entistä tärkeämpää parantaa ruokaketjun sisäistä tiedonkulkua. Haasteita riittää koko ketjun yhteisesti ratkottavaksi.

Kauppa ei tee päätöksiä tyhjössä. Se on lenkki ketjussa, jossa jokaisella on oma vastuunsa. Mutta yhtä varmasti voidaan sanoa: kauppa ei huvikseen myy eioota.

Tuula Loikkanen
Kirjoittaja on PTY:n toimitusjohtaja