Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta (VNS 3/2010 vp)


Lausunto 8.12.2010

Päivittäistavarakauppa ry esittää maa- ja metsätalousvaliokunnan pyynnöstä seuraavat selontekoa koskevat huomiot:

Yleistä

Suomalaiselle päivittäistavarakaupalle on ominaista vähittäiskaupan ketjuuntuminen sekä hankinnan ja logistiikan keskittyminen. Tämä on mahdollistanut keskitetyn omavalvonnan ohjeistuksen ja myymälöiden parhaiden toimintatapojen kokoamisen. Kauppa on omaehtoisella toiminnalla voinut nostaa omavalvonnan laatutasoa lainsäädännön vaatimuksia tiukemmaksi, mikä taas on hyödyttänyt elintarviketurvallisuuden kehittämistä ja parantumista.

Haasteena on kulutuskysynnän pirstoutuminen, joka vaatii myymälässä entistä monipuolisemman ja erilaisiin tarpeisiin vastaavan valikoiman. Alle 400 neliön myymälässä on nykyisin 3000-5000 tuotteen valikoima, kun se 10 vuotta sitten oli 2000 tuotetta. Saman trendin oletetaan kiihtyvän makutottumusten ja kulutuskäyttäytymisen monipuolistuessa.

Yritysten vastuullinen toiminta lisää kuluttajien luottamusta. Yritysten vastuullisuus on jakautunut lukuisiin erilaisiin aspekteihin kuten ympäristö, tuotantoeläinten hyvinvointi, alkuperä ja ruoan terveellisyys, jotka kilpailevat keskenään. Kauppa on haasteen edessä välittäessään koko elintarvikeketjulta tietoa kuluttajien erilaistuvaa ja lisääntyvää tiedontarvetta varten.

6. Keskeiset elintarviketurvallisuustavoitteet 2010 - 2014

6.1. Elintarvikkeiden turvallisuuden varmistaminen

Elintarviketurvallisuuteen liittyvällä riskinarvioinnilla huolehditaan siitä, että riskienhallintatoimet ovat oikeansuuntaiset ja riittävät.

Kauppa pitää perusteltuna riskinhallinnan kattamista koko ketjuun ulottamalla elintarviketurvallisuusjärjestelmän toiminta myös alkutuotantoon. Kaupalla elintarvikeketjun loppupäässä ei ole mahdollisuuksia parantaa elintarvikkeen laatua, jos laadun huonontuminen aiheutuu ketjun alkupäässä tapahtuneista puutteista.

On tärkeää, että riskien hallitsemiseksi tehtävät toimenpiteet kohdennetaan ja niiden intensiteetti asetetaan riskiperusteisesti. Riskin arviointi perustuu tieteellisiin menetelmiin. Sen tuloksen on kuitenkin oltava niin selkeä, että elintarvikealan toimija voi ymmärtää tuloksen vaikutuksen toimintaansa.

Mahdolliset raja- ja tavoitearvot on myös asetettava käytäntöä silmälläpitäen, koska strategiat ja menettelytavat niihin pääsemiseksi jätetään yhä enenevässä määrin elintarvikealan toimijoille.

Yritysten toimivalla omavalvonnalla voidaan tukea elintarvikevalvontaa kohdentamaan valvontaa riskialttiimpiin toimintoihin. Yhteistyö Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja toimijoiden välillä on omiaan lisäämään keskinäistä luottamusta ja suuntaamaan viranomaisvalvontaa tarkoituksenmukaisemmin. Yhteistyötä tulisi lisätä entisestään.

Riskinhallinnan tueksi tarvitaan väestön elintarvikkeiden kulutustietoja eri ikäryhmissä ja erityyppisissä väestönosissa.

Kauppa pitää perusteltuna ruoankäyttötietojen kehittämistä riskinhallinnan tueksi.

Perinteisten myyntikanavien ulkopuolella tapahtuvan elintarvikkeiden kaupan, kuten ravintolisien internet-myynti, valvontaa tehostetaan.

Edellä mainitut tavoitteet ovat elintarviketurvallisuuden varmentamisen sekä tasapuolisten kilpailuedellytysten kannalta perusteltuja. Vähittäiskaupan alalla harmaan talouden toiminta on keskittynyt verkkokaupankäyntiin, mikä haittaa vastuullisesti toimivien yrittäjien toimintaedellytyksiä. Erityisesti harmaan talouden toiminta haittaa HoReCa-tukkukauppaa, jossa se näkyy piittaamattomuutena elintarviketurvallisuutta koskevista säännöksistä. Viranomaisten keinoja puuttua harmaan talouden toimintaan on tehostettava ja resurssit turvattava.

Virustartuntojen ehkäisemiseksi on tarpeen huolehtia elintarviketyöntekijöiden riittävästä koulutuksesta sekä elintarviketuotannossa käytettävän veden laadusta.

Vesihuoltolaitosten varautumista erityistilanteisiin on täsmennettävä. Talousveden osalta vesilaitosten on tunnistettava elintarvikealan yritykset kriittisinä asiakkaina ja suunniteltava toiminta ja tiedottaminen erityistilanteissa siten, että yritysten toimintaa ja väestöä uhkaava haitta voidaan tehokkaasti poistaa tai vähentää.

Elintarvikkeiden koostumukseen ja alkuperään liittyvien väärennösten uhka kasvaa. Tämä edellyttää jäljitettävyyden ja sen valvonnan tehostamista.

Kauppa hyödyntää jo tänä päivänä jäljitettävyyttä esimerkiksi yhteistyössä tavarantoimittajien kanssa takaisinvetojen yhteydessä. Jäljitettävyyden ja sen valvonnan tehostaminen tapahtuu tietojärjestelmien kehittämisen yhteydessä kaupan ja teollisuuden yhteisen kehityssuunnitelman puitteissa.

6.2. Terveellisen ravitsemuksen edistäminen

Terveellisten ruokatottumusten edistämiseksi selvitetään taloudellisten ohjauskeinojen käyttöä. Hallituksen valmistelemien makeis- ja virvoitusjuomaverouudistusten lisäksi selvitetään terveydelle haitallisten rasvojen verotusta.

Oikeudenmukaisen veromallin rakentaminen valmisteverotuksen avulla ohjaamaan kulutuskysyntää on ongelmallista. Verokeinojen kilpailulliset sisämarkkinavaikutukset ja veronkannosta aiheutuvat kustannukset ja haitat on selvitettävä perusteellisesti, jotta pystytään tekemään pitkäjänteisiä veroratkaisuja ja vältetään verotuksen muutoksista aiheutuvien kustannusten kertyminen.

Elintarvikkeista annettavaa kuluttajainformaatiota on pidettävä parempana keinona ohjata kuluttajia tekemään terveytensä kannalta parempia valintoja. Myös valistuksen kohdentamista erityisryhmille eri elämänvaiheissa on tärkeää. Verotuksen keinoista positiiviset kannustimet kuten hedelmien, kasvisten ja marjojen sekä tuoreen kalan arvonlisäveron alentaminen, ovat sanktioita parempia kuten Ruokastrategia 2020-työryhmä esittää.

Lisätään ravitsemukseen liittyvää poliittisen tason yhteistyötä ja koordinaatiota eri hallinnonalojen välillä.

Ravitsemukseen liittyvän poliittisen tason yhteistyön lisäämistä pidämme hyvänä ja kannatamme koordinaatiota eri hallinnonalojen välillä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan toiminta tulisi organisoida uudelleen siten, että kansanravitsemuksen seuranta ja ravitsemuspolitiikan ohjaus olisivat erillisten elinten toimintana. Toinen elin olisi asiantuntijaelin ja toinen eri sidosryhmien edustajista koostuva elin. Tämä lisäisi laaja-alaista ravitsemuspoliittista keskustelua hallinnon, tutkimuksen ja ohjauksen sekä kuluttajien ja elinkeinon välillä.

Lasten ja nuorten ravitsemustilanteeseen kiinnitetään erityishuomiota. Epäterveellisten ruokien ja juomien markkinointiin lapsille ja nuorille puututaan ohjauksen ja tarvittaessa lainsäädännön keinoin.

Kauppa vastuullisena toimijana haluaa painottaa vapaaehtoisia toimia säädösten kiristämisen sijaan. Se on vaikuttavampaa ja myös taloudellisesti tehokkaampaa sekä toimijoiden että valvovien viranomaisten resurssien näkökulmasta.

6.3. Kuluttajan aseman parantaminen

Kuluttaja tarvitsee elintarvikkeista kaikki olennaiset tiedot. Tiedon tulee olla oikeaa eikä se saa johtaa kuluttajaa harhaan. Kuluttajien mahdollisuuksia saada tietää elintarvikkeiden ravintosisällöstä parannetaan.

Tavoitteet ovat perusteltuja. Kaupan saama oikea ja rehellinen tieto elintarvikeketjun aikaisemmilta portailta on avainasemassa siinä, että kuluttaja saa tarvitsemansa tiedon.

Kuluttajat ovat jakautuneet yhä pienempiin segmentteihin, minkä vuoksi tarvitaan nykyistä enemmän tutkimustietoa kuluttajakäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä.

Kauppa pitää tavoitetta elintarviketurvallisuuden kannalta perusteltuna.

Elintarvikkeita koskevista pakollisista tiedoista on tärkeää säätää EU-yhteisötasolla. Vapaaehtoisten kansallisten merkintäjärjestelmien luominen tulee kuitenkin olla mahdollista, jotta voidaan vastata kansallisiin erityistarpeisiin.

Asetusehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamiseksi on valmisteilla ja se tulee sisältämään elintarvikkeita koskevat pakolliset tiedot.

Asetusehdotuksessa mahdollistetaan kansallisten vapaaehtoisten merkintäjärjestelmien luominen. Jos järjestelmät tultaisiin vahvistamaan komission toimesta, niistä voi tulla tosiasiallisia tuotevaatimuksia jäsenvaltiossa. Kansalliset merkintäjärjestelmät saattavat olla hyvinkin erilaisia, jolloin Suomi suhteellisen pienenä markkina-alueena kärsii kansallisten järjestelmien luomista kaupan ja tavaroiden vapaan liikkumisen esteistä.

Kuluttajien mahdollisuuksia saada tietoa elintarvikevalvonnan tuloksista ja valvonnan laadusta lisätään.

Elintarvikevalvonnassa on eroavaisuuksia eri valvontayksiköissä johtuen kunnallisesta itsemääräämisoikeudesta. Lisäksi elintarvikkeita koskevat säännökset lisääntyvät ja monimutkaistuvat koko ajan. Vaikka kauppa kannattaa avoimuutta valvontatietojen julkistamisessa, ollaan vaikean tehtävän edessä jatkuvasti lisääntyvän tiedon hallinnassa ja toimijan elintarviketurvallisuuden tason kertomisessa kuluttajalle yksinkertaisella ja koko maassa yhtenäisellä tavalla.

Vuonna 2011 kokeillaan valvontatietojen julkistamista niin, että terveystarkastajan tekemän tarkastuksen raportti ja tarkastuksen arvosanaa symboloiva hymiö olisi kuluttajan nähtävillä kauppojen sisäänkäynnin läheisyydessä. Lisäksi Evira julkistaa vastaavat tiedot Internetissä. Kauppa ei kannata hymiösymbolia vaan asiallisen tarkastustiedon julkaisemista muutamasta valitusta tarkastuskohdasta.


Kunnioittavasti

Päivittäistavarakauppa ry

Osmo Laine
Toimitusjohtaja

Merja Söderström
Asiantuntija