Lausunto ehdotuksesta maa- ja metsätalousministeriön asetukseksi eräiden elintarvikkeiden alkuperämaan ilmoittamisesta


Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt Päivittäistavarakauppa ry:ltä (jäljempänä PTY) lausuntoa otsikkoasiasta. PTY kiittää ja lausuu seuraavaa:

Euroopan unionin elintarviketietoasetuksessa N:ro 1169/2011 alkuperämerkintää koskevat vaatimukset ovat pitkien keskustelujen jälkeen saavutettu kompromissi. Komissio ei ole kuitenkaan edennyt pakollisten alkuperämerkintöjen laajentamisessa ainesosana käytetyn lihan sekä maitotuotteiden ainesosana käytetyn maidon alkuperämaan pakollisessa ilmoittamisessa siten kuin Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden taholta on toivottu. Tällä perusteella on pidetty tarpeellisena säätää näiltä osin pakollisesta alkuperämaan ilmoittamisesta. 

PTY kannattaa lähtökohtaisesti pakollisten alkuperämerkintöjen laajentamista uusiin tuoteryhmiin, mutta Euroopan unionin tasoisilla, harmonoiduilla säännöksillä. Elintarvikelainsäädännön ja kuluttajansuojan säännökset ovat EU-alueella pitkälle harmonisoidut ja harmonisoimattomalle alueelle on jätetty vain tarkentavia ja täydentäviä säännöksiä. Säännökset ovat myös teknisiä ja vaativat asiantuntijatason käsittelyä. EU-alueen yhtenäisten teknisten ja laadullisten vaatimusten kannalta sekä sisämarkkina-kaupan kannalta ei ole toivottavaa, että alkuperämerkintäsäännöt vaihtelevat maasta toiseen. Eri EU-jäsenvaltioissa on kuitenkin lähdetty toteuttamaan kansallisia merkintäsääntöjä määräaikaisina hankkeina. Se johtaa yhtenäisen teknisen vaatimustason hajoamiseen ja on omiaan vaikuttamaan ainakin välillisesti sisämarkkinakauppaan. 

Alla yksityiskohtaiset näkemyksemme:

1 § Soveltamisala
Asetukseen sisältyy vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Kaupan oma merkki-tuotteita valmistetaan Suomessa, toisessa EU-maassa ja myös EU:n ulkopuolisissa maissa, joista ne tuodaan ensi kerran markkinoille Suomessa.

Selkeät säännöt soveltamisalasta ovat oikeusvarmuuden kannalta tärkeitä: tämä koskee sekä alueellista toimivaltaa että merkintävaatimuksen alaisia tuotteita. 

3 § Vastuu merkintöjen tekemisestä
Elintarviketoimialan toimijan vastuuseen ehdotuksen velvoitteista sovelletaan, mitä on säädetty elintarviketietoasetuksen (EU) N:o 1169/2011 8 artiklassa. 

Kauppa vastaa merkintöjen oikeellisuudesta silloin, kun se on elintarvikkeen valmistuttaja. Käytännössä tilanteet ja roolit elintarvikeketjussa ovat melko monimutkaisia ja saattavat johtaa valvonnassa tulkintaerimielisyyksiin. 

4 § Jäljitettävyys
Perustelumuistiossa viitataan elintarvikelain jäljitettävyysvaatimukseen, joka toisin kuin yleinen elintarvikeasetus 178/2002, edellyttää, että toimijan tulee osata riittävällä tarkkuudella yhdistää tiedot saapuneista ja lähteneistä eristä toisiinsa. Tämä heijastuu elintarvikevalvonnan Oiva-arviointiin: arviointiohje 16.1. sisältää useitakin erään liittyviä vaatimuksia. Asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan lihaan sovelletaan tämän lisäksi EU:n erityislainsäädäntöä. Sianlihaa, lampaan- tai vuohenlihaa ja siipikarjanlihan alkuperämerkintävaatimuksen mukaan loppukuluttajalle luovutettavaksi tarkoitettuun lihan etikettiin on sisällyttävä lihan yksilöivä erän koodi. Myös naudanlihaa koskee eräpohjainen seurantavaatimus.  

Näin ollen lihan tuotantolaitosten tulisi tunnistaa tuotannossa vaihtelevasti käytettyjen lihaerien jäljitettävyys kuhunkin valmistuserään ja liittää kuluttajapakkaukseen sen mukainen erän koodi sekä tieto alkuperämaasta/-maista. Vaatimus on varsinkin pienille yrityksille tiukka. Asetuksen perusteluissa tulisikin tarkentaa, tarkoitetaanko tässä asetuksessa valmistuseräkohtaisesti eroteltavissa olevaa elintarviketta ja sen sisältämän alkuperätiedon kertomista vai yleensä tuotantolaitoksessa valmistettavaa elintarviketta. 

Muutoin tuotetasolla ”yksi askel eteen – yksi askel taakse ” -periaate tulisi olla riittävä ja vain erikseen säädetyissä tuoteryhmissä voitaisiin vaati eräkohtaista jäljitettävyyttä. Elintarvikkeita myydään myös verkkokaupassa, jossa eräkoodin jatkuva päivittäminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Se edellyttäisi, että erätieto kulkisi kaupan ja muiden jakelukanavien järjestelmissä ja näin ei ainakaan nyt ole tilanne.

5 § Elintarvikkeen ainesosana käytetyn lihan alkuperämaan ilmoittaminen
Käsite ”alkuperä” on komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 1337/2013 mukaan varattava käytettäväksi lihasta, joka on saatu yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa syntyneestä, kasvatetusta ja teurastetusta ja sen myötä kokonaan tuotetusta eläimestä. Muutoin alkuperäkäsitteen osalta asetuksissa 1337/2013 ja 1169/2011 viitataan yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen (ETY) N:o 2913/92 alkuperämaa tulkintoihin. Niiden mukaan jossakin maassa kokonaan tuotetuilla tavaroilla tarkoitetaan siellä kasvatetuista eläimistä saatuja tuotteita. 

Kuluttajaa kiinnostaa maataloustuotteen osalta nimenomaan maa, jossa tuotantoeläin on kasvatettu. Kasvatusmaa sopisi paremmin käytössä oleviin, tuote-etikettien tulostamiseen tarkoitettuihin prosessilaitekirjoittimiin kuin se, että on ilmoitettava sekä kasvatusmaa että teurastusmaa. 

Määräaikaisen säädöksen ollessa kyseessä on vältettävä ratkaisuja, jotka edellyttävät laite- ja ohjelmistoinvestointeja ja lisäävät kustannuksia.

Pakkausmerkintätekstissä tulisi voida käyttää lyhyttä ilmaisua ”alkuperä” tai ”Suomi”. Tämä ilmaisu on kuluttajalle ymmärrettävä ja valvonnassa selkeä. Yhden maan nimen sijasta tulisi voida käyttää ilmaisua ”EU/ei-EU”. Ainesosaluettelotiedot kauppa saa pääosin tavarantoimittajien ja kaupan yhteisestä tuotetietopankista, jossa näitä ilmaisuja myös käytetään. 

Tarkennusta pyydetään siihen, voiko merkintä olla luettelo lihan alkuperämaista. Entä jos tuote ei joka kerta sisältäisikään kaikkia näitä alkuperämaita tai liha tulee vaihtelevasti joko useasta tai yhdestä maasta? 

PTY toivoo, ettei alkuperämerkintä vaatimuksesta tehdä kohtuutonta, kun tuotteessa on vain vähäinen määrä lihaa eikä kyse ei ole kuluttajan valintaan vaikuttavasta ainesosasta. 

6 § Maitotuotteiden ainesosana käytetyn maidon alkuperämaan ilmoittaminen
Pidämme yhden maan (lypsymaan) merkitsemistä maitotuotteiden alkuperämaana perusteltuna, mutta toivomme, että pakkausmerkintätekstissä voidaan käyttää myös lyhyttä ilmaisua ”alkuperä” tai ”Suomi”. Tämä ilmaisu on kuluttajalle ymmärrettävä ja valvonnassa selkeä. 

Ravintorasvat sisältävät usein pieniä määriä maitojauhetta. PTY toivoo, ettei alkuperämerkintä vaatimuksesta tehdä kohtuutonta, kun kyse ei ole kuluttajan valintaan vaikuttavasta ainesosasta. 

9 § Voimaantulo ja siirtymäajat
Asetusehdotuksen siirtymäajat elintarvikkeiden ja pakkausmateriaalien osalta ovat perustellut. 

PTY toteaa lopuksi, että määräaikainen asetusehdotus aiheuttaa toimijoille kustannuksia, joihin se ei ole osannut varautua. Nopealla aikataululla voimaan tuleva pakollinen merkintäsäännös, on omiaan vähentämään joustavuutta elintarvikkeiden valmistusvaiheessa lisää kustannuksia yrityksille. 

Kuluttajien tiedonsaantia voidaan parantaa myös vapaaehtoisilla alkuperämerkinnöillä. Kuluttajien toiveisiin vastatakseen myös vähittäiskauppa on tuonut esille tuotteen kotimaisuutta monilla, vapaaehtoisuuteen perustuvilla tavoilla. 

Kunnioittavasti

Päivittäistavarakauppa ry

Merja Söderström
Asiantuntija