Luonnos hallituksen esitykseksi rehulaiksi sekä laeiksi Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta ja sakon toimeenpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta

Lausuttavana olevassa luonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi uusi rehulaki.  Sillä ehdotetaan myös muutettavaksi Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:ää ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:ää. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2021.

Päivittäistavarakauppa ry (PTY) kiittää mahdollisuudesta lausua lakiluonnoksista ja lausuu kunnioittavasti rehulakia koskevasta esityksestä seuraavaa:

Yleistä
Rehulainsäädännön tarkoituksena on osaltaan varmistaa, että eläinten ruokintaan käytettävät rehut eivät aiheuta vaaraa eläinten tai ihmisten terveydelle eikä ympäristölle. Elintarvikeketjun alkupäässä rehut vaikuttavat eläinten terveyteen ja hyvinvointiin ja seuraavassa vaiheessa niistä valmistettuihin tuotteisiin. Vaikutukset ulottuvat vähittäismyyntiin ja kuluttajalle asti. Kaupassa tuotteet voivat aiheuttaa riskin muille myynnissä oleville tuotteille, minkä lisäksi valvonnassa on kiinnitetty huomiota myös kotitalouksille koituvaan terveys- ja turvallisuusriskiin. 

Lausuttavana olevassa esityksessä päivitetään rehulakia vastaamaan EU-säädöstöä ja jäsennetään valvontakokonaisuutta, lisätään valvontakeinoja ja hallinnollisia seuraamuksia.  EU-lainsäädännössä on varsin paljon rehuja, rehualan toimijoita ja rehuvalvontaa koskevia asetuksia, joita sovelletaan sellaisenaan tai edellytetään kansallisia täytäntöönpanotoimia. 
Lakiluonnoksessa otetaan huomioon myös uudet myyntikanavat kuten verkkokauppa. 

Etämyynnin valvonta on haastavaa ja aikaa vievää, ja viranomaisen mahdollisuutta puuttua säännöstenvastaiseen toimintaan on tarpeen tehostaa. Myös EU ulkopuolisten maiden verkkokaupan säännöstenvastaisuuteen tulisi puuttua entistä tehokkaammalla viranomaisyhteistyöllä, jotta kotimaisten toimijoiden kilpailukykyä ei heikennettäisi.

5 § Määritelmät
Määritelmistä keskeisin on rehualan toimijan määritelmä. Se tarkoittaa toimijaa, joka toteuttaa mitä tahansa rehun tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaihetta, mutta ei kuitenkaan sitä, joka harjoittaa yksinomaan lemmikkieläinten ruoan vähittäiskauppaa. Määritelmään tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaihe sisältyy myös sisämarkkinakauppa, tuonti ja vienti. 

PTY pitää perusteltuna luopua EU-säädösten vastaisista määritelmistä ja yhtenäistää käsitteitä. Lakia sovelletaan kaupan portaaseen kokonaisuudessaan: sen soveltamisalaan kuuluvat sisämarkkinatuojat, tuojat EU-ulkopuolisista maista, välittäjät, jakelijat, tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus ja varastointi. Tähän nähden lemmikkieläinten vähittäiskaupan sulkeminen pois soveltamisalasta, vaikkakin se perustuu EU asetukseen, saattaa aiheuttaa epäselvyyksiä ja epäyhtenäisyyttä käytännön valvontatyössä.  

18 § Rehualan toimijan luotettavuus
Toimijan luotettavuusedellytykset ovat lähes identtiset äskettäin lausuttavana olleen elintarvikelakiesityksen kanssa. Ruokavirasto voi pyytää velvoitteidenhoitoselvityksen Harmaan talouden selvitysyksiköltä. Luonnoksen 42, 43 ja 44 §:t säätävät viranomaisen tiedonsaantioikeudesta, virka-avusta ja viranomaisen oikeudesta oma-aloitteisesti luovuttaa tietoja toiselle viranomaiselle vastaavat myös elintarvikelakiehdotuksen säännöksiä. Luovutettaviin tietoihin on lisätty toimijan taloudelliseen asemaan liittyvät tiedot luotettavuusselvityksen tekemiseksi.

Taloudellisen luotettavuuden vaatiminen kaikilta rehualan toimijoilta parantaa säännöksiä noudattavien toimijoiden toimintaedellytyksiä. PTY pitää perusteltuna, että velvoitteidenhoitoselvitys voidaan pyytää myös rehualan toimijoista. 
Viranomaisten yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskevat valtuudet ovat niin ikään perusteltuja ja tukevat harmaan talouden torjuntatyötä.

48 § Valvontaviranomaisen neuvonta- ja ohjausvelvollisuus 
Viranomaisen on annettava toimijoille neuvontaa ja ohjausta ja vasta sitten, kun ohjeita ja kehotuksia ei ole noudatettu, viranomainen voi ryhtyä hallinnollisiin pakkokeinoihin.
 
PTY pitää tärkeänä, että viranomaisen neuvonta- ja ohjausvelvollisuus todetaan laissa. Neuvonnalla ja ohjauksella autetaan toimijoita tuntemaan rehumääräysten vaatimukset, ymmärtämään niiden tarkoitus ja toimimaan vaatimusten mukaisesti. ”Kädestä pitäen”-neuvontaa tarvitaan. PTY painottaa, että ohjauksessa tulisi olla mukana käytännön asiantuntemus ja ymmärrys eri ratkaisuvaihtoehtojen taloudellisesta vaikutuksesta. 

52 § Seuraamusmaksu
Viranomainen voisi määrätä seuraamusmaksun laiminlyönneistä, joiden toteen näyttäminen olisi yksinkertaista eikä vaatisi tutkinnallisia toimia, esimerkiksi silloin, kun toimijan tuottamus on ollut vähäisempää kuin rehulakirikkomuksen edellyttävä tahallisuus tai törkeä tuottamus. Lakiesityksessä luetellaan pykälät, joiden mukaisista laiminlyönneistä seuraamusmaksu voitaisiin määrätä. Maksun suuruudeksi ehdotetaan vähintään 300 euroa ja enintään 5000 euroa. Tämän lisäksi viranomaisella on käytössä lakiluonnoksen muutkin hallinnolliset pakkokeinot: kielto, määräys, rehun uudelleenkäsittelyyn, hävittämiseen tai palauttamiseen määrääminen, toimijan rekisteröinnin ja hyväksymisen keskeyttäminen, muuttaminen ja peruuttaminen, lisäaineen käyttöluvan peruuttaminen, internetsivuston sulkeminen sekä uhkasakko ja teettämis- ja keskeyttämisuhka.

Seuraamusmaksu voidaan määrätä muiden hallinnollisten seuraamusten ohella ja lisäksi laiminlyönneistä, joista lakitasoisesti on vaikea, ellei mahdoton, riittävän tarkkarajaisesti säätää. Elinkeinonharjoittajalle on äärimmäisen tärkeää, että viranomaisten määräämät seuraamukset noudattelevat suhteellisuusperiaatetta ja toimijalle on selvää, minkälaisesta laiminlyönnistä seuraa minkälainen rangaistus. 

Lisäksi PTY katsoo, että maksun maksimimäärä 5000 euroa on liian korkea ja se tulee alentaa 1000 euroon. Emme näe seuraamuksen ennaltaehkäisevän vaikutuksen edellyttävän seuraamusmaksulle korkeampaa tasoa kuin muualla kaupan elinkeinotoimintaa säätelevässä lainsäädännössä kuten alkoholilaissa on hallinnolliselle seuraamusmaksulle säädetty.

63 § Vahingonkorvausvelvollisuus
Salmonellaepäilyjen ja tartuntatapausten vuoksi aiheutuvien mittavien vahinkojen vuoksi säännös pitää sisällään ns. ankaran vastuun vahingosta, joka ammattikäytössä aiheutuu ostajalle. Vahingonkorvausvelvollisia ovat rehun valmistaja, valmistuttaja, sisämarkkinatuoja ja EU:n ulkopuolisista maista tuontia harjoittava toimija. Korvaus on suoritettava, vaikka vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta. Selvyyden vuoksi on lisätty, että yksityiseen käyttöön ja kuluttajalle aiheutuneesta vahingosta säädetään tuotevastuulaissa.

Perustelujen mukaan laajempi vastuu selkeyttää vastuusuhteita tuotantoketjussa. On tärkeää, että valvonnassa pystytään tunnistamaan se tuotantoketjun osa, jonka vastuulla tuotteen laatu ja tuoteselosteen tiedot ovat. Tuotteen vastaanottajaa, joka havaitsee tuotteen poikkeavuuden omavalvonnassaan, ei ole syytä rasittaa sen enempää asian selvittämisestä aiheutuvilla kuluilla kuin vahingonkorvausvastuullakaan. 

PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPA RY

Kari Luoto
Toimitusjohtaja