Lausunto asetusehdotuksesta elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta – lausuntopyyntö nro 1168/01.03/2017
Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt Päivittäistavarakauppa ry:ltä lausuntoa otsikkoasiasta. Päivittäistavarakauppa ry (PTY) kiittää ja antaa lausunnon PTY:n jäseninä olevien Foodservice-tukkukauppojen puolesta.
Ehdotuksella halutaan lisätä kuluttajan mahdollisuutta saada tietoja ravintolassa, henkilöstöravintolassa, kouluissa, sairaaloissa ja muissa tarjoilupaikoissa nauttimiensa lihaa tai kalaa sisältävien aterioiden lihan ja kalan alkuperästä. Tavoite sinällään on hyvä: lisäämällä kuluttajalle annettavia tietoja lisääntyy koko elintarvikeketjun avoimuus. Ehdotus sisältää kuitenkin vaatimuksia, joiden toteuttaminen ja valvonta ovat mahdottomia ja jotka kohtuuttomasti lisäävät yrityksille aiheutuvia kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Niistä alla tarkemmin.
Tarjoilupaikoista
Tarjoilupaikkojen toimintakonseptit vaihtelevat asiakasryhmien mukaan, mikä tarkoittaa myös erilaisia hankinnan ja toimituskonsepteja. Foodservice-tukkukaupan asiakkaita ovat sekä yksityiset majoitus- ja ravitsemisalan yritykset, että julkishallinnon laitokset. Suomen noin 20 355 (2015) ammattikeittiötä eli Foodservice-toimipaikkaa tarjoavat asiakkailleen vuosittain noin 868 miljoonaa ateriaa (2015). Alasta käytetään myös nimitystä HoReCa-tukkukauppa. Tarjoilupaikat hankkivat elintarvikkeensa Foodservice-alan yleis- tai erikoistukuilta ja suoratoimituksina elintarviketeollisuudelta.
Tarjoilupaikkojen toimintakonseptit vaihtelevat asiakasryhmien mukaan, mikä tarkoittaa myös erilaisia hankinnan ja toimituskonsepteja. Foodservice-tukkukaupan asiakkaita ovat sekä yksityiset majoitus- ja ravitsemisalan yritykset, että julkishallinnon laitokset. Suomen noin 20 355 (2015) ammattikeittiötä eli Foodservice-toimipaikkaa tarjoavat asiakkailleen vuosittain noin 868 miljoonaa ateriaa (2015). Alasta käytetään myös nimitystä HoReCa-tukkukauppa. Tarjoilupaikat hankkivat elintarvikkeensa Foodservice-alan yleis- tai erikoistukuilta ja suoratoimituksina elintarviketeollisuudelta.
Julkishallinnon ja työpaikkaruokailun ateriapalvelut hankitaan julkisilla hankinnoilla, mikä on erittäin kilpailtu sektori. Hankinnoissa tärkeänä tekijänä on toimitusvarmuus ja logistiikan tehokkuus sekä hinta. Elintarvikkeiden alkuperäkriteeri voi olla laatu kriteerinä, tarjousvertailussa kokonaistaloudellisesti edullisin hinta ratkaisee.
Alkuperämaan ilmoittaminen lihavalmisteissa, -jalosteissa ja valmiissa tuotteissa
Tarjoilupaikat käyttävät raaka-aineinaan tuoreen lihan ja kalan lisäksi valmisteita, jalosteita ja valmiita ruokia. Mitä enemmän toimitaan julkishallinnon ruokapalveluissa, sitä enemmän ruokien raaka-aineina käytetään jalostettuja elintarvikkeita, liha- ja kalavalmisteita ja valmiita tuotteita.
Tarjoilupaikat käyttävät raaka-aineinaan tuoreen lihan ja kalan lisäksi valmisteita, jalosteita ja valmiita ruokia. Mitä enemmän toimitaan julkishallinnon ruokapalveluissa, sitä enemmän ruokien raaka-aineina käytetään jalostettuja elintarvikkeita, liha- ja kalavalmisteita ja valmiita tuotteita.
Alkuperämaan ilmoittamista koskeva vaatimus koskee minkä tahansa elintarvikkeen ainesosana käytettyä naudan-, sian-, lampaan- ja vuohen-, siipikarjan, hevosen-, poron ja riistanlihaa. Alkuperätieto kulkee toimitusketjussa kaupallisissa asiakirjoissa, ellei erityislainsäädännössä ole määrätty toimijan ylläpidettäväksi rekisteröinti- ja tunnistusjärjestelmää. Kaupallisista asiakirjoista on säädetty maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa laitosten elintarvikehygieniasta (795/2014). Sen mukaisesti lihaa, jauhelihaa ja raakalihavalmistetta lähetettäessä elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan kuten elintarviketietoasetuksen nro 1169/2011 art. 26 säädetään. Alkuperämaata ei tarvitse mainita silloin, kun tieto löytyy pakkausmerkinnöistä (muut. 444/2016). Alkuperämaatietona kaupallisissa asiakirjoissa ilmoitetaan näin ollen valmisteiden ja jalosteiden kuten makkaroiden ja leikkeleiden osalta valmistusmaa eikä eräkohtaista tietoa valmisteessa käytetyn lihan alkuperästä seurata. Se edellyttäisi valmistavassa laitoksessa ns. sisäistä jäljitettävyyttä. Toimitusketjussa ei ole olemassa tietopankkia tai portaalia, josta voisi tiedon voisi noutaa.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden elintarvikkeiden alkuperämaan ilmoittamisesta (218/2017) koskee Suomessa valmistettuja, pakattuja elintarvikkeita ja niissä käytettyjen ainesosien (liha, maito ja maitotaloustuotteet) alkuperämaan ilmoittamista. Asetuksen soveltamisalassa olevien muiden kuin naudanlihan osalta alkuperämaa ilmoitetaan ”EU/muu kuin EU” silloin, kun lihan alkuperä vaihtelee. Käytännössä valmisteissa ja jalosteissa sekä valmiissa tuotteissa oleva lihan alkuperä vaihtelee kaiken aikaa saatavuuden mukaan. Kasvatusmaa ilmoitetaan siten kaupallisissa asiakirjoissa tai pakkausmerkinnöissä ilmaisulla ”EU” tai ”muu kuin EU”.
Suomessa valmistettujenkaan lihavalmisteiden, -jalosteiden ja valmiiden osalta ei voi näin ollen vaatia ilmoittamaan tarjoilupaikassa alkuperämaana kasvatusmaata, koska pakkausmerkinnät ovat tasoa ”EU” tai ”muu kuin EU”.
Hevosen-, poron ja riistanliha
Näiden lihalajien osalta alkuperämaata ei vaadita ilmoitettavaksi elintarviketietoasetuksen (1169/2011) mukaisesti eikä tieto näin ollen kulje kaupallisissa asiakirjoissa eikä pakkausmerkinnöissä. On täysin kohtuutonta vaatia tukkukauppaa selvittämään näitä tietoja erikseen asiakkailleen.
Näiden lihalajien osalta alkuperämaata ei vaadita ilmoitettavaksi elintarviketietoasetuksen (1169/2011) mukaisesti eikä tieto näin ollen kulje kaupallisissa asiakirjoissa eikä pakkausmerkinnöissä. On täysin kohtuutonta vaatia tukkukauppaa selvittämään näitä tietoja erikseen asiakkailleen.
Porojen ja luonnonvaraisen riistan osalta ei ole määritelty ”kasvatusmaata”. Käytännössä pakkausmerkinnöissä ilmoitetaan esim. Suomi/Ruotsi. Kasvatusmaata ei voida varmuudella ilmoittaa eikä valvonta sitä todentaa.
Kalan ja kalastustuotteiden alkuperämaan ilmoittaminen
Kalan osalta alkuperävaatimuksen soveltamisalaan kuuluisivat elintarvikkeet, joiden ainesosina käytetään pyydetyn tai viljellyn kalan osalta tuoretta kalaa, kalafileitä ja muuta kalanlihaa sekä kuivattu, suolattua ja savustettua kalaa.
Kalan osalta alkuperävaatimuksen soveltamisalaan kuuluisivat elintarvikkeet, joiden ainesosina käytetään pyydetyn tai viljellyn kalan osalta tuoretta kalaa, kalafileitä ja muuta kalanlihaa sekä kuivattu, suolattua ja savustettua kalaa.
Kalan ja kalastustuotteiden osalta lainsäädännön vaatimukset ovat erilaisia riippuen siitä, onko kyse merikalasta vai järvikalasta. Mereltä pyydetyn tai viljellyn kalan osalta vaaditaan eräkohtaista jäljitettävyyttä, jossa kalastustuotteen alkuperä on jäljitettävissä pyyntiin/nostoon saakka. Järvikalan osalta ei samanlaista vaatimusta ole eikä sellaista tule rakentaa, koska jo nyt on nähtävissä, että EU:n yhteisen kalastuspolitiikan jäljitettävyysvaatimuksena oleva ajantasainen eräseuranta lisää yritysten kustannuksia eikä kuitenkaan estä mahdollisia huijauksia.
Mitä edellä on lausuttu jalosteista- ja valmisteista, koskee myös kalastustuotteita. Alkuperän selvittäminen olisi erityisen vaikeaa, kun valmiissa tuotteessa/jalosteessa on useammalta pyynti- tai vesialueelta ja/tai luonnonvaraista ja viljeltyä raaka-ainetta. Pakkausmerkinnöissä ei ole eräkohtaista tietoa kalajalosteiden valmistuksessa käytettyjen kalojen/kalalajien alkuperämaista. Pakkauksen etikettiin ei käytännössä saisi edes mahtumaan maatieto/kalalaji-listaa eikä tieto olisi luotettavaakaan. Eräkohtainen ja lajikohtainen alkuperätieto ei myöskään kulje toimitusketjun kaupallisissa asiakirjoissa.
Elintarvikkeiden eräkohtainen alkuperätieto tuontielintarvikkeissa
Asetuksessa ehdotetaan tuontikaupan suhteen EU-lainsäädäntöä kireämpää kansallista säädöstä. Tämä tulisi haittaamaan merkittävästi sisämarkkinakauppaa, koska EU-alueen tavarantoimittajat eivät tule muuttamaan pakkausmerkintöjään/ kaupallisia asiakirjojaan Suomen markkinavolyymeillä. Elintarvikkeiden tuontikaupassa kaupassa noudatetaan Euroopan unionin harmonoituja säännöksiä sekä kansainvälisiä kauppasopimuksia, ja asetusehdotuksen vaatimukset tulisivat haittaamaan elintarvikkeiden tuontikauppaa kaiken kaikkiaan.
Asetuksessa ehdotetaan tuontikaupan suhteen EU-lainsäädäntöä kireämpää kansallista säädöstä. Tämä tulisi haittaamaan merkittävästi sisämarkkinakauppaa, koska EU-alueen tavarantoimittajat eivät tule muuttamaan pakkausmerkintöjään/ kaupallisia asiakirjojaan Suomen markkinavolyymeillä. Elintarvikkeiden tuontikaupassa kaupassa noudatetaan Euroopan unionin harmonoituja säännöksiä sekä kansainvälisiä kauppasopimuksia, ja asetusehdotuksen vaatimukset tulisivat haittaamaan elintarvikkeiden tuontikauppaa kaiken kaikkiaan.
Kirjallinen ilmoittaminen
Asetusehdotuksessa ei sallita suullista ilmoittamista. Vaatimus on tarjoilupaikoille aivan kohtuuton.
Asetusehdotuksessa ei sallita suullista ilmoittamista. Vaatimus on tarjoilupaikoille aivan kohtuuton.
Julkisen terveydenhuollon alaisissa yksiköissä, esimerkiksi sairaaloissa, vaikeutetaan yksikön varsinaista hoito- tai kasvatustyötä, mikäli aterioiden alkuperää ei voisi ilmoittaa sitä erikseen tiedusteltaessa. Kirjallinen ilmoittamistapa on myös epäsuhtainen verrattuna siihen, miten allergeeneista ja intoleranssia aiheuttavista aineista ilmoitetaan. Niissä sallitaan laissa säädetyin edellytyksin suullinen ilmoittaminen, vaikka niiden ilmoittamatta jättäminen voi olla hengenvaarallista.
Asetusehdotuksen perusteella tarjoilupaikassa ei voi olla painettua ruokalistaa, koska liha- ja kala-aterioiden raaka-aineen alkuperä vaihtuu päivittäin ja jopa päivän aikana. Ruokailijan on kuitenkin voitava tutustua tarjolla oleviin vaihtoehtoihin ennen valintaa.
Verkkokaupassa ruokalistat on ilmoitettu verkkosivuilla. Niissä olevien alkuperätietojen päivittäminen olisi niin suuri kustannuserä yritykselle, että ruokapalveluiden tarjoaminen verkossa tulisi mahdottomaksi.
Sähköiset taulut olisivat tarjoilupaikoille liian suuri kustannus. Liitutaulut eivät sovi kaikkien toimintakonseptiin ja ne voivat olla epäluotettavia.
Valvonta
Viranomaisvalvonnassa eräkohtaisia alkuperätietoja on mahdotonta todentaa muiden kuin sellaisten elintarvikkeiden osalta, joista on tieto kaupallisessa asiakirjassa tai pakkausmerkinnässä. Jotta eräkohtainen alkuperätieto tuotteesta saataisiin, tukkukaupan tulisi se erikseen selvittää sähköpostitse. Se vaatisi lisää henkilöresursseja, koska tällaisten tietojen saaminen on yleensä ison työn takana ja vie aikaa.
Viranomaisvalvonnassa eräkohtaisia alkuperätietoja on mahdotonta todentaa muiden kuin sellaisten elintarvikkeiden osalta, joista on tieto kaupallisessa asiakirjassa tai pakkausmerkinnässä. Jotta eräkohtainen alkuperätieto tuotteesta saataisiin, tukkukaupan tulisi se erikseen selvittää sähköpostitse. Se vaatisi lisää henkilöresursseja, koska tällaisten tietojen saaminen on yleensä ison työn takana ja vie aikaa.
Alkuperäselvitys olisi sähköpostitieto edelliseltä portaalta toimitusketjussa, ja näin ollen ainoa todentamiskeino myös viranomaisvalvonnalle.
Lopuksi
Tukkukaupoille on tärkeää toimitusvarmuus ja asiakkaalle elintarvikkeiden saatavuuden häiriötön takaaminen. Pidämme esitystä käytännössä mahdottomana toteuttaa, ainakaan ilman mittavia kustannuksia tukkukaupoille. Kustannuksia aiheutuu mm. alkuperäselvityksistä, asiakaspalvelusta ja varastohallinnasta. Tarjoilupaikoille ehdotus lienee mahdoton käytännössä toteuttaa.
Tukkukaupoille on tärkeää toimitusvarmuus ja asiakkaalle elintarvikkeiden saatavuuden häiriötön takaaminen. Pidämme esitystä käytännössä mahdottomana toteuttaa, ainakaan ilman mittavia kustannuksia tukkukaupoille. Kustannuksia aiheutuu mm. alkuperäselvityksistä, asiakaspalvelusta ja varastohallinnasta. Tarjoilupaikoille ehdotus lienee mahdoton käytännössä toteuttaa.
Elintarvikkeiden pakollisia alkuperämerkintöjä koskevat määräykset tuli tehdä harmonoidusti EU-tasolla. EU-valmistelussa elintarviketietojen kehittäminen ja täytäntöönpanosäädökset ovat edenneet odotettua hitaammin, mutta ne kuitenkin kaiken aikaa etenevät. Valmistelussa punnitaan huolellisesti säännöksillä tavoiteltava hyöty ja yrityksille aiheutuvat kustannukset sekä varmistetaan sisämarkkinakaupan sujuva toiminta
Pakottavan sääntelyn sijasta tulisi antaa tilaa alkuperämerkintöjen vapaaehtoiselle kehittämiselle. PTY:n jäseninä olevat kaupparyhmät työskentelevät jatkuvasti elintarvikeketjun avoimuuden lisäämiseksi antamalla kuluttajille vapaaehtoista alkuperätietoa Private Label- tuotteistaan.
Myös julkisten hankintojen kehittämiseen tulisi panostaa julkishallinnon ateriapalveluissa, jotka ovat avainasemassa kotimaisten tuotteiden näkyvyydessä ja saatavuudessa.
Kunnioittavasti
Päivittäistavarakauppa ry
Merja Söderström
Asiantuntija
Asiantuntija