Luonnos Valtioneuvoston selonteoksi elintarviketurvallisuudesta

Lausunto 25.2.2010

Lausuntopyyntönne 2.2.2010 HARE MMM004:00/2010

LUONNOS VALTIONEUVOSTON SELONTEOKSI ELINTARVIKETURVALLISUUDESTA

Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt Päivittäistavarakauppa ry:n lausuntoa otsikkoasiassa. Päivittäistavarakauppa kiittää ja lausuu seuraavaa:

Suomalaiselle päivittäistavarakaupalle on ominaista vähittäiskaupan ketjuuntuminen sekä hankinnan ja logistiikan keskittyminen. Tämä on mahdollistanut keskitetyn omavalvonnan ohjeistuksen ja myymälöiden parhaiden toimintatapojen kokoamisen. Kauppa on omaehtoisella toiminnalla voinut nostaa omavalvonnan laatutasoa lainsäädännön vaatimuksia tiukemmaksi, mikä taas on hyödyttänyt elintarviketurvallisuuden kehittämistä ja parantumista.

Haasteena on kulutuskysynnän pirstoutuminen, joka vaatii myymälässä entistä monipuolisemman ja erilaisiin tarpeisiin vastaavan valikoiman. Alle 400 neliön myymälässä on nykyisin 3000-5000 tuotteen valikoima, kun se 10 vuotta sitten oli 2000 tuotetta. Saman trendin oletetaan kiihtyvän makutottumusten ja kulutuskäyttäytymisen monipuolistuessa.

Yritysten vastuullinen toiminta lisää kuluttajien luottamusta. Yritysten vastuullisuus on jakautunut lukuisiin erilaisiin aspekteihin kuten ympäristö, tuotantoeläinten hyvinvointi, GMO-tuotetut elintarvikkeet, alkuperä ja ruoan terveellisyys, jotka kilpailevat keskenään. Kauppa on haasteen edessä välittäessään koko elintarvikeketjulta tietoa kuluttajien erilaistuvaa ja lisääntyvää tiedontarvetta varten.

Alla PTY:n kannanotot luonnoksen asiakohtiin:

3.6. Ravitsemuspoliittinen päätöksenteko

Luonnoksen mukaan Suomesta puuttuu keskeinen taho, joka yhdistäisi ravitsemusasiat eri alueilta ja joka toimisi ravitsemuksen puolesta kokonaisvaltaisesti. Valtion ravitsemusneuvottelukunta viralliset ravitsemussuositukset, mutta se ei ole toimijataho. Suositusten täytäntöönpano ja ravitsemuskasvatus ovat eri kansalaisjärjestöjen vastuulla.

Tämä on saanut aikaan sen, että kuluttajan luottamus eri tahojen tuottamaan tietoon vaihtelee. Kauppa muiden markkinatoimijoiden tavoin saa helposti osakseen kuluttajien epäluottamusta.

On syytä vahvistaa ravitsemuspoliittista päätöksentekoa ja erityisesti Valtion ravitsemusneuvottelukunnanasemaa esimerkiksi uudelleen organisoinnin avulla siten, että kansanravitsemuksen seuranta ja ravitsemuspolitiikan ohjaus ovat samassa organisaatiossa, mutta erillisten elinten toimintana. Tämä lisäisi laaja-alaista ravitsemuspoliittista keskustelua hallinnon, tutkimuksen ja ohjauksen sekä kuluttajien ja elinkeinon välillä.

3.7.3. Verotukselliset ja muut taloudelliset toimenpiteet

Luonnoksessa esitetään, että taloudellisia pakotteita voidaan asettaa epäterveelliselle ja vastaavasti helpotuksia terveelliselle ruoalle tai ruokavalinnoille. Taloudellisten toimenpiteiden todellinen vaikutus tulee selvittää tarkasti.

Elintarvikkeista annettavaa kuluttajainformaatiota on pidettävä parempana keinona ohjata kuluttajia tekemään terveytensä kannalta parempia valintoja. Myös valistuksen kohdentamista erityisryhmille eri elämänvaiheissa on kannatettavaa.

Oikeudenmukaisen veromallin rakentaminen valmisteverotuksen avulla ohjaamaan kulutuskysyntää on erittäin ongelmallista. Verokeinojen kilpailulliset sisämarkkinavaikutukset ja veronkannosta aiheutuvat kustannukset ja haitat sekä yrityksille että valtiolle on selvitettävä sen vuoksi perusteellisesti.

4.3 Valvonnan ohjaus

Valvonnan ohjausta ja kehittämistä tekee Evira mm. valmistelemalla ohjeita. Evira on tehnyt selvityksen elintarvikkeita koskevan lainsäädännön toimivuudesta ja tekee tulostenperusteella tarvittavat lainsäädäntöaloitteet vuonna 2010.

Yritysten toimivalla omavalvonnalla voidaan tukea elintarvikevalvontaa kohdentamaan valvontaa riskialttiimpiin toimintoihin. Lainsäädäntöaloitteiden ja viranomaisohjeiden valmistelussa tapahtuva yhteistyö Eviran ja toimijoiden välillä on omiaan lisäämään keskinäistä luottamusta ja suuntaamaan viranomaisvalvontaa tarkoituksenmukaisemmin. Sitä tulisi lisätä entisestään.

4.6. Elinkeinon toimet

Evirassa ollaan aloittamassa eri toimialojen laatimien hyvän käytännön oppaiden arviointi. Oppaiden tarkoituksena on helpottaa toimijoita säädösten vaatimusten täyttämisessä.

Myymälöiden omavalvontaohje on Eviran arvioitavana. Arviointi vahvistaa toimialan pitkään tekemää vapaaehtoista laatutyötä. Opas tulee arvioinnin jälkeen omaamaan korkeamman normistatuksen kuin säädöspohjainen keskusviraston ohje. Kun sitä näin ollen on elintarvikevalvonnassa noudatettava, se osaltaan tulee yhtenäistämään elintarvikevalvontaa eri puolella Suomea.

Omavalvontaohjeiden suuri haaste on jatkuvasti monimutkaistuvan ja lisääntyvän lainsäädännön hallinta. Ollaan vaikean tehtävän edessä löytää selkeitä tapoja lisääntyvään tiedon hallintaan alati kiihtyvässä työn tekemisen tempossa. Kaupalla on perehdyttämisen keinona käytössä mm. ikärajapassi lakisääteisten osaamistodistusten lisäksi. Nämäkään eivät aina riitä, joten tulevaisuudessa olisi välttämätöntä pohtia ja toteuttaa sääntelyn keventämistä ja vähentämistä.

6. Keskeiset elintarviketurvallisuustavoitteet 2010 - 2014

Keskeisinä tavoitteina nähdään elintarvikkeiden turvallisuuden varmentaminen, terveellisen ravitsemuksen edistäminen ja kuluttajan vaikutusmahdollisuuksien sekä tiedonsaannin parantaminen.

6.1. Elintarvikkeiden turvallisuuden varmistaminen

Elintarviketurvallisuuteen liittyvällä riskinarvioinnilla huolehditaan siitä, että riskienhallintatoimet ovat oikeansuuntaiset ja riittävät. Turvallisuuden tahalliseen vaarantamiseen häiriköinnin ja sabotaasin muodossa on turvauduttava. Lisäksi perinteisten myyntikanavien ulkopuolella tapahtuvan elintarvikkeiden kaupan, kuten ravintolisien internet-myynti, valvontaa tehostetaan.

Edellä mainitut tavoitteet ovat elintarviketurvallisuuden varmentamisen kannalta perusteltuja. Viranomaisten välisen tiedonkulun tehostaminen on ulotettava elintarvikealan toimijoihin, jotta uhkaavat haitat väestölle voidaan tehokkaasti vähentää tai poistaa.

Haluamme kiinnittää huomiota elintarvikealan toimijoiden asemaan elintarviketuotannossa käytettävän veden laadusta varmistuttaessa.

Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut työryhmän selvittämään mm. vesihuoltolain tarkistamistarpeet sekä valmistelemaan tarvittavat ehdotukset säädösmuutoksiksi. Työryhmä on selvittänyt vesihuoltolaitosten varautumista erityistilanteisiin ja ehdottaa vesihuoltolaitosten varautumisvelvoitteiden täsmentämistä. Erityistilanteina pidetään kaikkia vesihuoltoa vaikeuttavia tai vaarantavia häiriötilanteita laitteissa, järjestelmissä ja palveluissa. Normaalit toimintahäiriöt eivät kuulu näihin.

Erityistilanteet voivat aiheuttaa merkittävää häiriötä sekä elintarvikeyritykselle että vaikuttaa laajalti väestön hyvinvointiin. Talousveden osalta vesilaitosten on tunnistettava elintarvikealan yritykset kriittisinä asiakkaina ja suunniteltava toiminta ja tiedottaminen erityistilanteissa siten, että näiden yritysten toimintaan ja sitä kautta väestöön vaikuttavan riski kartoitetaan huolellisesti.

6.2. Terveellisen ravitsemuksen edistäminen

Taloudellisten ohjauskeinojen käytöstä terveellisten ruokatottumusten edistämiseksi viittaamme edellä lausuttuun.

Ravitsemukseen liittyvän poliittisen tason yhteistyön lisäämistä pidämme tärkeänä ja kannatamme koordinaatiota eri hallinnonalojen välillä, jotta vaikuttavat keinot löydetään yhteistyössä viranomaisten, kuluttajien. markkinatoimijoiden ja muiden alan sidosryhmien välillä.

Luonnoksen mukaan lasten ja nuorten ravitsemustilanteeseen kiinnitetään erityishuomiota. Epäterveellisten ruokien ja juomien markkinointiin lapsille ja nuorille puututaan ohjauksen ja tarvittaessa lainsäädännön keinoin.

Kauppa vastuullisena toimijana haluaa painottaa vapaaehtoisia toimia säädösten kiristämisen sijaan. Se on vaikuttavampaa ja myös taloudellisesti tehokkaampaa sekä toimijoiden että valvovien viranomaisten resurssien näkökulmasta.

6.3. Kuluttajan aseman parantaminen

Kannatamme luonnoksen mainintaa siitä, että kuluttaja tarvitsee elintarvikkeista kaikki olennaiset tiedot tehdäkseen terveytensä, hyvinvointinsa ja taloutensa kannalta tarkoituksenmukaisia valintoja. Kaupan saama oikea ja rehellinen tieto elintarvikeketjun aikaisemmilta portailta on avainasemassa.

Ruoan turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät kysymykset nousevat yhä tärkeämmiksi globaalissa toimintaympäristössä. Tämän vuoksi elintarvikkeita koskevista pakollisista tiedoista on tärkeää säätää EU-yhteisötasolla. Luonnoksen mukaan vapaaehtoisten kansallisten merkintäjärjestelmien luominen tulee kuitenkin olla mahdollista, jotta voidaan vastata kansallisiin erityistarpeisiin.

Jos vapaaehtoiset kansalliset merkintäjärjestelmät tullaan myöhemmin vahvistamaan komission toimesta, niistä voi tulla tosiasiallisia tuotevaatimuksia jossain jäsenvaltiossa. Kansalliset merkintäjärjestelmät saattavat olla hyvinkin erilaisia, jolloin ne tulevat muodostamaan kaupan esteen eri jäsenvaltioiden välillä. Suomi suhteellisen pienenä markkina-alueena tulee kärsimään tilanteesta, jos kansalliset järjestelmät vaikeuttavat tavaroiden liikkumista vapaasti jäsenvaltioiden välillä.

Kunnioittavasti

Päivittäistavarakauppa ry