Mietintö tuoteturvallisuuslainsäädännön kehittämistarpeista

Lausunto 29.5.2009

Työ- ja elinkeinoministeriö Lausunto
PL 32 29.5.2009
00023 Valtioneuvosto

Lausuntopyyntönne 14.4.2009 Dnro TEM035:00/2008

Mietintö tuoteturvallisuuslainsäädännön kehittämistarpeista

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Päivittäistavarakauppa ry:n lausuntoa otsikkoasiasta. Päivittäistavarakauppa ry (PTY) kiittää ja esittää seuraavaa:

Tuotteiden turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää Suomen päivittäistavarakaupalle. Tuotteiden turvallisuudesta huolehditaan mm. turvallisuusnäkökohdat huomioivan hankinnan, laadunvalvonnan sekä omavalvonnan keinoin. PTY on tehnyt jäsenyritystensä kanssa mittaviakin kehitysprojekteja tuoteturvallisuuden varmistamiseksi, kuten omavalvontaohjeen sekä 1.6. julkaistavan kaupan sisäänostajille suunnatun kulutustavaroiden turvallisuusohjeen. Tuoteturvallisuus nähdään kaupan kilpailukeinona, jonka menettämisellä voi olla peruttamattomia vaikutuksia yritysten toimintaan.

Katsomme, että selkeällä tuoteturvallisuuslainsäädännöllä on olennainen osa päivittäistavarakaupan toimintaedellytysten sekä tasavertaisen kilpailuasetelman kehittämiseksi ja säilyttämiseksi.

Lain nimi
Laille on ehdotettu nimeä Kuluttajaturvallisuuslaki. Koska uusi laki koskee myös ei-kaupallisia toiminnanharjoittajia, kuten julkista sektoria, sekä ei-kaupallisesti välitettäviä tavaroita ja palveluita luonnollisille henkilöille, Kuluttajaturvallisuuslaki on silloin näkemyksemme mukaan harhaanjohtava. Lakiesityksessä käytetään vuorotellen käsitteitä kuluttajaturvallisuus ja asiakasturvallisuus, jolloin kuluttajasta puhuminen ei sovellu luontevasti julkisen sektorin asiakasta tarkoitettaessa. Kuluttajaturvallisuuslaki ei välttämättä herätä luonnollisissa henkilöissä ymmärrystä siihen, että he voivat vaatia kyseisen lain perusteella myös julkisen sektorin toiminnanharjoittajilta, kuten kunnilta, esimerkiksi leikkikenttien ja uimarantojen turvallisuutta.

Esitämme siis, että lain nimeksi tulisi joko Tuote- ja palveluturvallisuuslaki tai Laki tuotteiden ja palveluiden turvallisuudesta.

3 § Määritelmät
Esityksessä ehdotetaan selkeytettäväksi lain määritelmiä ja käsitteitä. Katsomme, että määritelmien ja käsitteiden selkiyttäminen on kannatettavaa.

Esityksessä määritellään myös uusi termi, riskinarviointi. Perusteluissa käytetään termiä riskiluku, joka mielestämme tulisi lain jatkovalmistelussa avata suoraan lakiin. Muussa tapauksessa toiminnanharjoittajille saattaa lakia ohjaavan ja ohjeistavan viranomaisen toimesta tulla ennalta arvaamattomia kohtuuttomia vaatimuksia.

6 § Ilmoitusvelvollisuus
Esityksen 6 §:n mukaan palveluntarjoajan on tehtävä ennen kuluttajapalvelun tarjoamisen aloittamista kirjallinen ilmoitus kunnan valvontaviranomaiselle.

Tämä velvoite on uusi. Palveluntarjoajan ei tarvitsisi odottaa viranomaisen reagointia ilmoituksen jättämisen jälkeen ennen toiminnan aloittamista, mitä kannatamme. Toiminnanharjoittajien osalta kuluttajaturvallisuuden kannalta merkittävät kohteet ovat osin sellaisia, että niistä tehdään jo nykyiselläänkin ilmoitus erityislain kuten elintarvikelain ja terveydensuojelulain nojalla. Toiminnanharjoittajien tulisi olla mahdollista ilmoittaa liian byrokratian välttämiseksi kaikki ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön mukaiset ennakkoilmoitukset samalla kertaa kuten esityksen perusteluissa esitetään.

Esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia toiminnanharjoittajille. Välittömänä kustannuksena on lähinnä ilmoitusmenettelyn tuoma ilmoituksen käsittelyä koskeva maksu, joka on korkeintaan palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Välillisinä kustannuksina tulisi kuitenkin huomioida se, että ilmoitusmenettelystä ei saisi muodostua liian raskasta ja kohtuuttomasta yritysten resursseja vievää. Ilmoituksessa tulisi ilmoittaa vain välttämättömimmät tiedot ja yhdistäminen muihin ilmoituksiin tulisi sallia.

7 § Turvallisuusasiakirja
Esityksen 7 §:n mukaan edellisessä pykälässä säädetyt ilmoitusvelvolliset velvoitetaan laatimaan turvallisuusasiakirja. Turvallisuussuunnitelman laajuus riippuisi kohteesta ja suunnitelma suositellaan laadittavaksi muun suunnitelman, esim. pelastussuunnitelman yhteyteen, jolloin ne löytyisivät kätevästi yhdestä paikasta ja niitä olisi helpompi pitää yllä. PTY kannattaa tätä perusteluissa esitettyä kohtaa.

13 § Tullilaitos
13 §:n ja sen perusteluiden mukaan tullilaitoksen valvontaa laajennettaisiin koskemaan kolmasmaatuonnin lisäksi myös muista EU-maista Suomeen tuotavia tavaroita. Pykälässä mainittu Suomessa tapahtuva tavaraerän purkaminen ja varastoiminen viittaa siihen, että tullilaitos voisi tarkastaa Suomeen EU-jäsenmaista toimitettavien tavaroiden turvallisuuden vain siltä osin, kuin tavara on maahantuojan varastossa tai muussa vastaavassa paikassa ennen vähittäismyyntiin saattamista. Tavaraerän lähdettyä varastolta valvonnan tekisi Kuluttajavirasto. Tavaroiden valvonnassa huomioitaisiin EU:n yhteisöoikeudelliset tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat periaatteet, eikä tavaraerää lähtökohtaisesti pysäytettäisi tavaraerän tutkimusten ajaksi.

Näkemyksemme mukaan tavaroiden vapaa liikkuvuus on huomioitava ehdottomasti. Näemme tullilaitoksen valvonnan laajentamisen perusteltuna.

30 § Tuoteturvallisuusvalvontaa suorittavien viranhaltijoiden pätevyys
Pykälässä esitetään, että valvontaviranomaisilla on oltava palveluksessaan tai sopimuksen perusteella käytettävissä tarpeellinen määrä pätevää ja valvonnan menestyksellisen hoitamisen kannalta riittävän kokenutta henkilökuntaa. Pykälässä edellytetään tuoteturvallisuusvalvojilta korkeakoulutusta ja heidän osallistumista riittävästi soveltuvaan täydennyskoulutukseen.

PTY pitää näitä pätevyysvaatimuksia erittäin tärkeinä ja kannattaa niitä. Vaatimuksilla pystytään varmistamaan tuoteturvallisuusvalvonnan laatu sekä toimijoiden tasapuolinen kohtelu mahdollistuu.

6 luku Hallinnolliset pakkokeinot
Luvussa esitetään viranomaisille annettavia toimivaltuuksia puuttua tilanteisiin, joissa tavara tai palvelu aiheuttaa varaa kuluttajille.

Katsomme, että hallinnollisilla pakkokeinoilla ei saa vaarantaa toiminnanharjoittajien oikeusturvaa eikä elinkeinovapautta kohtuuttomalla tavalla. Näemme, että pakkokeinoihin tulisi turvautua vain pakottavissa tilanteissa, jolloin kuluttajille aiheutuvaa vaaraa ei voida muuten estää.

37 § Maastaviennin kieltäminen
Pykälän mukaan mikäli kulutustavara on terveydelle vaarallinen ja vaara on vakava, Kuluttajavirasto tai tulliviranomainen voi kieltää kulutustavaran maastaviennin myös silloin, kun 34 §:ssä tarkoitettua myyntikieltoa ei ole annettu.

PTY kannattaa ja pitää erittäin tärkeänä yksityiskohtaisissa perusteluissa esitettyä poikkeusta maastaviennin kieltämisestä, jossa tavaraan liittyvä vika tai puute on korjattavissa palauttamalla se ulkomaille sen valmistajalle.

Jäljitettävyys
PTY kannattaa työryhmän päätöstä olla ehdottamatta muutoksia kulutustavaroiden jäljitettävyyteen. Tavaroiden vapaan liikkumisen vuoksi jäljitettävyyslainsäädäntö tulee olla edelleen yhteneväistä koko EU:n alueella.

Kunnioittavasti

PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPA RY

Osmo Laine
toimitusjohtaja

Anna Salminen
elintarvikeasiantuntija