Parasta elvytystä kotimarkkinoille on kaupan sääntelyn purkaminen

Pääkirjoitus
Hyvä Kauppa 10 vuotta -lehti 3/2009
Osmo Laine

Suomen vientikaupan pysähtyessä maailmantalouden lamaan odotetaan kotimarkkinoiden huolehtivan työllisyyden ylläpitämisestä. Pidetään itsestään selvyytenä, että kauppa kantaa työllistämisvelvoitteensa ja mieluummin vielä lisää työntekijöitään. Sitä ei kuitenkaan ymmärretä, jos kauppa haluaisi jo nyt varautua laman jälkeiseen työvoimapulaan.

Ostovoiman kasvun perusteella vähittäiskaupalla pitäisi olla tänä vuonna historian paras myynti. Kuluttajan reaalitaloutta ohjaa kuitenkin käytettävissä olevien varojen lisäksi toinen tekijä eli luottamus omaan ja yleiseen taloudelliseen kehitykseen. Hallitus on lähtenyt luomaan elvytyksellä uskoa ja mahdollisuuksia uudelle taloudelliselle kasvulle. Elvytyksen kohteena on jälleen kerran vientiteollisuus, josta pienen kansantalouden muistutetaan olevan riippuvainen. Vientiteollisuuden elvytys on kuitenkin pitkälti psykologista, koska vientimaiden kotimarkkinoilla ei ole kysyntää.

Olen ennenkin tuonut esille tarpeen kotimarkkinoiden elinkeinopolitiikan tarpeellisuudesta. Asia on nyt aikaisempaakin ajankohtainen. Odottaisi, että hallitus haluaisi keskustella kaupan ja kotimarkkinateollisuuden kanssa siitä, miten huolehditaan kuluttajan luottamuksen palauttamisesta, kysynnän ylläpitämisestä ja suuntautumisesta mielellään kotimaisiin tavaroihin ja palveluihin.

Lokakuun alussa alenee elintarvikkeiden arvonlisäverokanta 12 %:iin ja se on sattumalta todellista täsmäelvytystä, koska kuluttajahintojen 4,3 % alennus hyödyttää eniten pienituloisia, jotka parhaiten siirtävät alennuksen muuhun kulutukseen.

Edellä sanottu huomioon ottaen on vaikea ymmärtää hallituksen toimintaa vähittäiskaupan aukiolon selkiyttämisen käsittelyssä. Asiaa on pyöritetty työ- ja elinkeinoministeriössä pari vuotta ja kuulosteltu vähän väliä esittelevän ministerin eduskuntaryhmän kulloisiakin tuntoja. Vaikka laman vaikutukset tulevat kotimarkkinoille totutusti puolen vuoden viiveellä, laman vaikutukset on koettu monilla kaupan ja muiden palvelujen sektoreilla jo runsaan puolen vuoden aikana.

Jokaisen Suomen taloudesta ja työllisyydestä vastuussa olevan ministerin ja poliitikon tulisi tässä tilanteessa vaatimalla vaatia vähittäiskaupan sunnuntain aukiolon nopeaa laajentamista ympärivuotiseksi Palvelualojen ammattiliiton ja Kaupan liiton sopimalla tavalla. Kaupan sunnuntain ympärivuotinen aukiolomahdollisuus olisi tässä tilanteessa parasta mahdollista elvytystä, jolla lisättäisiin paitsi kaupan myös ravintoloiden ja monien muiden palvelujen tarjontaa. Tavoitteena pitää siksi olla lain muutos jo 1.9.2009 alkaen.

Työ- ja elinkeinoministeriölle tulisi nykyisen taloudellisen tilanteenkin takia antaa nykyistä paljon laajemmat hallinnon rajat ylittävät vastuut ja valtuudet kotimarkkinoiden elinkeinopolitiikan ohjauksessa. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen osoitti elinkeinopoliittista vastuuta ilmoittaessaan tukevansa aukioloratkaisua järjestöjen sopimuksen pohjalta asettaen kyllä reunaehdoiksi pienten erikoiskauppojen huomioimisen kauppakeskuksissa, pienen ja keskisuuren teollisuuden tuotteiden pääsyn varmistamisen kaupan hyllyille ja kyläkaupan tuen varmistamisen. Pienten paikallisten tavarantoimittajien tuotteiden tarjoaminen on kaupalle jo nyt tärkeä kilpailuasia eikä sen johdosta tarvita erillistä lainsäädäntöä, mutta elinkeinoministeriöltä odotetaan muuta aktiviteettia yhteistyön rakentamisessa. Kyläkaupan aseman varmistaminen säätämällä investointituki pysyväksi olisi parasta mahdollista aluetukea, jota kauppa on jo kauan esittänyt.

Elinkeinoministeriä tarvittaisiin keskusteluun myös silloin, kun kauppaa syyllistetään samalla kertaa kalliista ruoasta ja toisaalta elintarviketeollisuuden alkutuottajille maksamasta liian pienestä tuottajahinnasta. Asuntoministeri Jan Vapaavuori ei tähän keskusteluun myöskään osallistu, vaikka haluaa ohjata ja säännellä kaupan rakentamista tavoitteena tiivis yhdyskuntarakenne. Asuntoministerin päällimmäisenä huolena ei ole kaupan tehokkuus, hinnat, valikoimat tai kilpailu. Asuntoministeri ei myöskään halua Matti Auran työryhmän käsittelevän Alkon sijoittumisen suurmyymälöiden yhteyteen aiheuttamia haittoja pienten lähikauppojen ostovoimalle, koska alkoholiasiat kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle, jolle eivät puolestaan kuulu kaupan kilpailuasiat.

Yrittäjien asemaa monella tapaa parantanut elinkeinoministeri voisi osallistua päätöksentekoon, kun peruspalveluministeri Paula Risikko kieltää HoReCa-tukkukaupalta alkoholin myynnin yritysasiakkaille, mutta sallii sen Suomen EU-sopimuksen vastaisesti Alko-vähittäismyyntimonopolille. Samoin elinkeinoministeriötä pitäisi kiinnostaa, miksi ministeri Risikko heikentää pienten lähikauppojen ja kioskien asemaa tarpeettomalla tupakan myynnin esilläpitokiellolla.

Elinkeino- ja kuluttajaministeriä tarvitaan myös viemään sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle terveiset, miten Ruotsi sallii itsehoitolääkkeiden myynnin vähittäiskaupassa 1.11.2009, koska siitä on erittäin hyvät kuluttaja- ja kilpailukokemukset Tanskassa ja Norjassa.

Vahvaa elinkeinoministeriötä tarvittaisiinkin selvittämään, missä määrin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoima alkoholi- ja lääkekaupan sääntely on yhteisen hyvän kannalta välttämätöntä ja perusteltua ja missä määrin sääntelyn toteutus vastaa hyvän hallinnon vaatimuksia. Kotimarkkinoiden elinkeinopolitiikkaa ja sitä toteuttavaa ministeriötä tarvitaan kipeästi.

Osmo Laine
Toimitusjohtaja
Päivittäistavarakauppa ry