Kaupan kanta muuntogeenisiä ainesosia sisältäviin elintarvikkeisiin

28.10.2005


Kuluttajalähtöinen tuotekehitys

Kauppa suhtautuu geenimuuntelun puitteissa tehtävään tutkimukseen ja elintarvikkeiden tuotekehitykseen kuluttajalähtöisesti. Kaupan valikoimapäätökset perustuvat kuluttajan tarpeisiin ja toiveisiin. Myymälöiden elintarvikevalikoiman tulee olla laaja ja kattava antaen kuluttajalle runsaasti valinnan mahdollisuuksia.



Elintarvikeketjun kilpailukyky

Suomen elintarvikeketjun kilpailukyky on elinehto päivittäistavarakaupalle. Kilpailun kiristymisen myötä on elintarvikeketjun osapuolten kesken vahvistunut tietoisuus siitä, että alkutuotanto, jalostus ja kauppa ovat suuresti riippuvaisia toisistaan. Geenimuuntelu tuo uusia mahdollisuuksia elintarviketuotantoon sekä vaikutuksia kilpailukykyyn. Päivittäistavarakauppa haluaa olla mukana Suomen elintarvikeketjun kehittämisessä, myös geenimuuntelun kohdalla.                                                                 


Avoin tiedottaminen

Kaupan velvollisuus on antaa kuluttajalle avoimesti tietoa eri tuotevaihtoehdoista. Jotta kauppa voisi kertoa kuluttajille geenimuuntelun käytöstä alkutuotannossa ja teollisuudessa, sen on ensin saatava tämä tieto tavaratoimittajiltaan. Elintarvikeketjun yhteistyön onnistumisen takaa lainsäädäntö, joka velvoittaa elintarvikeketjun toimijat huolehtimaan geenimuuntelun käytöstä kertovista merkinnöistä. Myös kauppa vaatii tavarantoimittajiltaan, että ne tekevät tuotteisiinsa lain edellyttämät merkinnät ja tuotteiden jäljitettävyys on lain edellyttämällä tasolla. Euroopan parlamentin ja neuvoston 18.4.2004 lähtien sovelletun asetuksen mukaan geenimuuntelun avulla tuotetuista organismeista valmistetut elintarvikkeet on merkittävä riippumatta siitä, voidaanko niistä analysoida muunnettua DNA:ta tai proteiinia. Kun merkinnät ovat kunnossa, kuluttajalla säilyy mahdollisuus valita perinteisen ja geenimuuntelun avulla tuotetun elintarvikkeen välillä.

 

Kaupan ja viranomaisten yhteistyö

Kauppa toimii geenimuuntelun puitteissa annettujen säädösten ja määräysten mukaisesti sekä pyrkii yhteistyöhön viranomaisten kanssa. Kun merkintävelvoitetta ei aina voida todentaa lopputuotetta analysoimalla, valvonnan on perustuttava asiakirjoihin. Pakkausmerkintöjen valvonnan periaatteena tulisikin olla, että elintarvikkeen valmistusmaan viranomaiset valvovat teollisuuslaitoksia, kun taas kauppaa valvovat elintarvikkeen käyttömaan viranomaiset, jotka tekevät tarvittaessa valvontayhteistyötä elintarvikkeen valmistusmaan viranomaisten kanssa. Tämä edellyttää sitä, että sekä EU-maiden välinen viranomaisyhteistyö että yhteistyö kolmansien maiden kanssa toimii.