Lausuntopyyntö apteekkityöryhmän muistiosta

LAUSUNTO
ML
28.9.2007

Sosiaali- ja terveysministeriö
Kirjaamo
PL 33
00023 VALTIONEUVOSTO


Viite Dnro STM 097:00/2006



Sosiaali- ja terveysministeriö on 30.8.2007 päivätyllä kirjeellään pyytänyt Päivittäistavarakauppa ry:ltä lausuntoa otsikkoasiassa. Päivittäistavarakauppa ry kiittää lausuntopyynnöstä ja esittää seuraavaa:

Päivittäistavarakauppa ry:n mielestä on hyvä, että Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa kehittää lääkejakelua, joka Suomessa on jäänyt jälkeen muiden palvelualojen, ja etenkin kaupanalan, yleisestä kehityksestä. Lääkejakelun kattavuudesta on pystytty huolehtimaan päivittämällä apteekkiverkostoa apteekkilupien harkinnanvaraisella myöntämisellä ja pitämällä apteekkitoimen harjoittamista taloudellisesti kannattavana tukemalla sitä apteekkimaksulla ja lääketaksan mukaisella katteella. Tätä toimintamallia ei kuitenkaan voida pitää nykyaikaisena ja tehokkaana, sillä se ei kannusta kilpailuasetelman tavoin toimintojen tehostamiseen ja tuottavuuden parantamiseen.

Apteekkien välillä ei ole kilpailua. Käytännössä ainoa seikka, jolla apteekit kilpailevat keskenään, on sijainti. Lääkkeiden hinnat on määritetty valtioneuvoston määrittämän lääketaksan avulla, minkä vuoksi lääkkeiden hinnat apteekkien välillä eivät voi vaihdella. Sen sijaan hintakilpailu tuotteiden välillä, apteekin sisällä, on kovaa tukkuhinnoittelun ollessa vapaata. Kuluttajan kannalta ei olekaan merkitystä sillä, missä apteekissa asioi. Vaikka kilpailuttomalla tilanteella pyritäänkin lääkkeiden saatavuuden varmistamiseen, on järjestelmä nykyisellään kuluttajille kallis ylläpidettävä.

Apteekkilupa

Päivittäistavarakauppa ry on apteekkityöryhmän kanssa samaa mieltä siitä, ettei nykyinen apteekkilupajärjestelmä ole elinkeinotoiminnan yleisten periaatteiden ja tehokkaan lääkejakelun näkökulmasta paras mahdollinen. Ja että sääntelyä tulee jatkossa uudistaa lähemmäs muun elinkeinotoiminnan toimintaedellytyksiä.

Jotta lääkejakelua voitaisiin kehittää, tulisi osana suurempaa uudistusta vapauttaa apteekkilupien määrä Lääkelaitoksen harkinnasta siten, että apteekkiluvan voisi saada tietyt lääketurvallisuuden kannalta välttämättömät ehdot täyttävä luonnollinen tai oikeushenkilö. Tämä tulisi toteuttaa osana suurempaa lääkejakelukanavien uudistusta. Apteekkilupien vapauttamisella voitaisiin paremmin mahdollistaa uudet innovaatiot lääkejakelupalveluissa. Apteekkilupien ei tulisi olla paikkasidonnaisia, vaan lääkejakelu tulisi voida mahdollistaa myös esimerkiksi Internetin kautta postikuljetuksilla. Lisäksi muun muassa terveyskeskuksilla tulisi olla mahdollisuus myydä lääkkeitä asiakkailleen, jolloin parannettaisiin terveyskeskusten palvelua ja helpotettaisiin asiakkaiden lääkkeiden hankkimista.

Apteekkimaksu

Apteekkimaksu tulisi poistaa tulevaisuudessa. Apteekkimaksu on veronluonteinen maksu, joka nostaa lääkkeiden vähittäismyyntihintoja ja vähentää kuluttajahintojen läpinäkyvyyttä. Koska kuluttajien maksamissa lääkkeiden hinnoissa on keskimäärin noin 7 prosenttia apteekkimaksua, voidaan ajatella, että lääkkeiden hinnassa on samansuuruinen ylimääräinen, valtiolle tuloutettava vero. Näin ollen lääkkeiden kuluttajahinnasta, arvonlisävero ja apteekkimaksu yhteenlaskettuna, noin 14 prosenttia on veroa.

Harkittaessa apteekkimaksun poistamista ei tulisi ottaa huomioon siitä aiheutuvia tulonmenetyksiä valtiolle. Apteekkimaksun tarkoitus ei ole ollut toimia fiskaalisena maksuna, jolla kerättäisiin tuloja valtiolle, vaan apteekkien tuloja tasaavana järjestelmänä, jolla on haluttu taata yhtäläisemmät mahdollisuuden apteekin pidolle valtakunnallisesti. Harkittaessa apteekkimaksun poistamista tulisikin lähtökohtana olla syrjäseutujen lääkejakelun turvaaminen apteekkimaksun poiston jälkeen.

Jotta apteekkimaksusta luopumista voitaisiin oikeasti arvioida, olisi työryhmän toimeksiannossa tullut sallia vaihtoehtoisten lääkejakelumallien kehittely. Nyt toimeksianto ei tätä mahdollistanut. Mikäli lähtökohtana on nykyisen muotoisen apteekkijärjestelmän säilyttäminen, ei apteekkimaksun poistaminen ole helposti perusteltavissa tai toteutettavissa. Jos kuitenkin lääkejakelua voitaisiin miettiä puhtaammalta pöydältä siten, ettei ratkaisulle ole valmiiksi asetettu reunaehtoja, olisi löydettävissä ratkaisu, jossa lääkejakelu voidaan toteuttaa ilman kuluttajien maksettavaksi koituvaa apteekkimaksua.

Lääkejakelun kehittäminen

Apteekkityöryhmä on muistiossaan käynyt läpi lääkejakelun toteuttamista Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Näissä maissa on lähdetty kehittämään lääkejakelua. Viimeisimpänä askeleen uudistusten suuntaan on ottanut Ruotsi, joka selvityttää itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttamista. Pohjoismaiset kokemukset lääkkeiden jakelukanavien uudistuksista ovat olleet positiivisia, eikä mm. Norjassa ole havaittu itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttamisesta aiheutuneen vaikutuksia lääketurvallisuudelle. Päivittäistavarakauppa ry katsookin, että Suomessa tulisi hyödyntää muiden pohjoismaiden kokemuksia lääkejakelun kehittämisestä.

Apteekkityöryhmä on muistiossaan esittänyt lääkekaappien lisäämistä ja niiden perustamisen helpottamista. Näin työryhmän mukaan voitaisiin turvata syrjäseutujen lääkejakelua. Tämänhetkinen kokemus on kuitenkin osoittanut, että apteekkareilla ei aina ole halukkuutta perustaa lääkekaappia, vaikka alueella edellytykset ja tarve sen perustamiselle olisikin. Koska myynti lääkekaapeista on varsin vähäistä ja edellytysten mukaisesti lääkekaappi sijaitsee etäällä lähimmästä apteekista, ei lääkekaapin tuotto useinkaan vastaa apteekkarille ylläpidosta koituvaa työtä.

Työryhmän ehdottamilla ratkaisuilla tuskin voidaan korjata lääkekaappien ylläpidosta aiheutuvien kustannusten ja niiden tuoton suhdetta niin, että lääkekaapit olisivat apteekkareille entistä houkuttelevampia perustettavia. Työryhmä on ehdottanut, että apteekkarin ollessa haluton lääkekaappia perustamaan, sen voisi tehdä esimerkiksi kyläkauppias. Sinänsä ajatus on kannatettava lääkejakelun varmistamisen kannalta syrjäseuduilla.

Lääkekaapin perustamisen mahdollistaminen myös muiden kuin apteekkien toimesta on jo hyvin lähellä itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttamista, vaikka tämä mahdollistaisikin itsehoitolääkkeiden päivittäistavarakaupoista vain syrjäseuduilla ja tapauksissa, joissa apteekki on haluton lääkekaappia perustamaan. Itsehoitolääkkeiden myynnin säilyttämistä apteekeilla on kuitenkin perusteltu muun muassa syrjäseutujen apteekkipalveluiden turvaamisella. Jos kyläkaupat ottavat syrjäseutujen itsehoitolääkkeiden jakelun hoitaakseen, ei apteekkien erityisasemaa voitaisi enää perustella kuten aikaisemmin.

Lääkekaappien kehittämistä voitaisiinkin pitää korkeintaan välivaiheena, jolla varmistetaan syrjäseutujen lääkejakelu sillä aikaa kun valmistellaan suurempaa uudistusta. Tällöinkin lääkekaappiuudistuksen kanssa tulisi toimia nopeasti, jottei se hidastaisi varsinaisen uudistuksen aikaansaamista. Lopullista ratkaisua lääkekaappiuudistuksesta ei voi tulla, sillä lääkekaappitoiminnan kehittäminen olisi tullut aloittaa jo huomattavasti aikaisemmin, jotta olisi saatu aikaan merkittävämpää parannusta.

Apteekkityöryhmä on kiinnittänyt muistiossaan huomiota lääkeinformaation välittämiseen lääkekaappien välityksellä ja mahdollisuuteen toimittaa reseptilääkkeitä lääkekaappien kautta. Päivittäistavarakauppa ry:n mielestä nämä ajatukset ovat kehittämisen arvoisia ja toivookin, että niitä kehitetään jatkossa eteenpäin.

Lääkejakelujärjestelmän kehittäminen tämän jälkeen

Apteekkityöryhmän toimeksianto ei antanut työryhmälle mahdollisuuksia arvioida lääkejakelun kehittämismahdollisuuksia kunnolla. Työryhmä on kuitenkin mennyt toimeksiantonsa ulkopuolelle ja ideoinut muun muassa itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttamista. Tämä kuvastaa sitä painetta, joka kohtaa lääkejakelua EU:ssa ja nykyajan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Päivittäistavarakauppa ry on myös samaa mieltä työryhmän jäsen Kristian Tammivuoren ja hänen täydentävän mielipiteensä kanssa siitä, että työryhmän toimeksianto oli jo lähtökohdiltaan rajallinen. Samoin Päivittäistavarakauppa ry on Tammivuoren kanssa yhtä mieltä siitä, että jatkossa lääkejakelun kehittämistä ja lääkkeiden saatavuuden turvaamista maan eri alueilla tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ja myös elinkeinovapauden lähtökohdista ottaen huomioon kokemukset tästä muissa maissa.

Vaikka lääkejakelu ja lääkkeet tuoteryhmänä näyttäytyvät yhtenä suurempana kokonaisuutena, tulisi lääkkeet pystyä jakamaan eri segmentteihin mietittäessä lääkejakelun kehittämistä. Tähän asti lääkejakelussa on lähdetty siitä, että lääkkeiden ainoa jakelukanava on, tuotteesta riippumatta, apteekki. Tällainen yhden kanavan järjestelmä on helposti hallittavissa ja kontrolloitavissa, mutta se ei pysty vastaamaan nykyaikaisen yhteiskuntarakenteen ja toimintamallien haasteisiin. Tästä johtuen itsehoito- ja reseptilääkkeiden jakeluteiden kehittäminen tulisikin eriyttää siten, että niiden jakelukanavaratkaisuja ei automaattisesti sidottaisi toisiinsa, kuten tähän asti on tehty.

Resepti- ja itsehoitolääkkeet ovat monella tapaa hyvin erilaisia. Reseptilääkkeen valitsee potilaalle tämän lääkäri, lääkettä voidaan ostaa vain lääkemääräystä vastaava määrä ja yhteiskunta osallistuu potilaan lääkekustannuksiin lääkekorvausjärjestelmän kautta. Itsehoitolääkkeen valitsee ja kustantaa täysin kuluttaja itse. Lisäksi itsehoitolääkkeiden ostomäärää ei ole rajoitettu kuin ostokertakohtaisesti. Nämä erot tulisi ottaa huomioon myös mietittäessä lääkejakelun kehittämistä. Itsehoitolääkkeiden jakelu tulisikin erottaa reseptilääkkeiden jakelusta, jotta näiden kahden eri lääketyypin jakelua voidaan todella kehittää ja tehostaa.

Päivittäistavarakauppa ry haluaa olla aktiivisesti mukana etsimässä keinoja lääkejakelun kehittämiseksi ja tarjoaa asiantuntemustaan Sosiaali- ja terveysministeriön käyttöön, mikäli ministeriö päättää jatkaa lääkejakelun kehitystyötä. Päivittäistavarakaupalla on laaja kokemus tehokkaan ja koko maan kattavan toimitusketjun kehittämisestä ja Päivittäistavarakauppa ry uskoo, että tästä tiedosta on hyötyä myös lääkejakelun kehittämisessä.

Kunnioittavasti



PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPA RY



Osmo Laine
toimitusjohtaja



Miikka Lumme

lakimies